opiskelu tuntuu vievän tehokkaasti kaiken ajan. Vaikka en mielestäni edes opiskele - ainakaan mitenkään ryppyotsaisesti.
Käytiin eilen lasten kanssa kirjastossa, johan edellisestä visiitistä on muutama viikko. Isoveli ja Isosisko alkavat jo olla melkoisen harjaantuneita kirjastonkäyttäjiä, Pikkusisko on kiihkeimmässä revitään kirjoja hyllyistä -vaiheessa. Rauhoittui sentään hetkeksi kuuntelemaan kun Isosisko resitoi ääneen (kovaan!) Saariston lapset -tarinaa. Luultavasti koko kirjasto pysähtyi tarinan äärelle. Lainattiin pari osaa Parvelan Ella-sarjaa, ja iltatoimet sujuivat niin kepeästi koko porukalta - luvassahan oli uusia hekotushetkiä. Tiukkaa tekee etten menisi itse etukäteen kurkistelemaan Ellan kiemuroita.
Itse lainasin viimeisen suomennetun Adrian Molen - kyllä sitten ottaa kuuppaan tuollainen holtittomuus, että sarjakirjoista suomennetaan vain osa. Jo hamassa nuoruudessa otti päähän, kun mukavista sarjoista puuttui ratkaisevia osia - ruotsiksi niitä piti lukea, tai englanniksi. Kielitaito tietysti kehittyi, mutta päähän otti silti, lukeminen vieraalla kielellä on niin paljon hitaampaa. 
Mole-kirjojen kohdalla kai ongelma on ihan kohderyhmässä: ensimmäiset kolme osaa on meikäläisittäin luokiteltu nuortenkirjoiksi, seuraavat osat eivät selvästikään sitä ole. Muistelisin että ikiaikoja sitten Lontoossa koko Townsendin tuotanto löytyi huumorikirjaosastolta. Puuttuuko suomalaisesta kirjallisuuden kentästä kokonaan huumori-satiiri-parodia luokitus?

Mitäs muuta lainasinkaan? ainakin jonkun leivontakirjan ja Westlaken Dortmunder-dekkarin, ja muutamia muita nopsalukuisia ajanvietetarinoita. Kävin muutama päivä sitten kirjakaupassa hypistelemässä uutuuskirjoja ja päivitin sen jälkeen kirjaston varaukseni... köyhän täytyy olla nopee.

Lapset odottavat jo joulua. Lievää etukäteispainetta vanhemmille