viikonloppu - ja häät - edessä.
Lapsilauman pukineasiat alkavat olla kohdillaan, itse tarvitsen vielä yhtä sun toista sukkahousuista alkaen. Kaikella todennäköisyydellä kehitän huomenaamuna eksistentiaalipaniikin, enkä haluakaan mennä koko häihin, en ainakaan niissä pukineissa kuin olin suunnitellut, ja päädyn kiertämään paniikinhikisenä vaatepuodeissa löytääkseni jotain suunnilleen käyttämiskelvollista ylleni. Olen nimittäin jostain syystä tullut siihen tulokseen, että suunnittelemani asu on liian tantta.
Ai keski-iän kriisikö? Älkää kuulkaa viitsikö!

Ei minulla voi olla keski-iän kriisiä koska
1. olen vasta kaksviis. Ja teiniäiti
2. en omista aaltovaasia
3. aion elää kauemmin kuin viisikymmentävuotiaaksi, enkä siis ole lähelläkään puoliväliä

(asuntovelka, keskiluokkainen palkka, ydinperhe, musiikki-, elokuva- ja taidemaku, pukeutuminen, harrastukset, lasten lukumäärä ja kaunistelematon ikä ovat vain toissijaisia tekijöitä, joita ei pidä tässä tilanteessa tuijottaa ollenkaan. Väittäisin jopa, että joka näin tekee, on vain ilkeämielisellä tuulella!)

*

Pikkusisko on kehittelemässä viisivuotisuhmaa.
Kävelimme eilen yhdessä päiväkodista kotiin.
Toisin sanoen
Minä kävelin. Pikkusisko laapusti perässä ja karjui: "jos et heti osta mulle pizzaa mä en tuu kotiin enää ikinä. sano ostatko sä. Kuuletkosä?!"
Minkä jälkeen Pikkusisko päätti karata.
Jolloin nappasin hänet kainalooni kuin mattokäärön
ja sain osakseni kummeksuvia, sääliviä ja paheksuvia katseita vastaantulijoilta.

että sellaista.