tämän päivän nakuttelu-urakkaa en ole vielä aloittanutkaan. Kun on kaikenlaisia muita töitä tehtävänä.

*

Aamun nettikierroksella huomasin, että sukupuolineutraali kasvatus on herättänyt melkoisesti keskusteluja kaikentietävien vauvalehti-äitien joukossa.
Itsekin vielä hetken pohdiskelin tuota juttua.
Pysyn kannassani: ihmisellä on oltava jotain minkä varassa ja jotain mitä vastaan. Tyhjiötä ei ole olemassa. Ei lapsen maailmassa ainakaan.

Tämän sukupuolineutraalin perheen vanhemmat kutsuvat toisiaan Ketuksi ja Sudeksi, eivät isäksi ja äidiksi.
Silläkö se neutraali taataan, että nimet vaihdetaan. "Nyt tää Kettu menee tonne hellan ja nyrkin väliin kokkaamaan ruokaa ja siivoomaan sillä aikaa kun toi Susi makaa ja röyhtäilee tossa sohvassa. Huomaathan lapseni, että meillä ei toimita sukupuolittuneesti, nää nyt vaan on näitä Ketun töitä ja sit ton Suden homma on pysyä poissa jaloista ja saalistaa meille ruokaa"

Asenneilmapiiri ei muutu tyhjiöstä, se muuttuu toimimalla.
Sukupuolistereotypiat eivät katoa unohtamalla sukupuoli vaan antamalla laajoja mahdollisuuksia toimia inhimillisesti. Asettamalla arvovaraus "tyttöjen leikit" vs "poikien leikit" ollaan jo hakoteillä - leikit kuuluvat kaikille, ja tässä maailmanajassa on tilaa muillekin kuin metsästäjä-keräilijämiehille. Ainakin minun mielestäni.
Ihan samalla tavalla: asenneilmapiiri vaikkapa yksityisautoilua vastaan ei muutu jäämällä kotiin ja kieltäytymällä liikkumasta. Se muuttuu toimimalla.
Ja aina rakastamani esimerkki suuresta ja mahtavasta naapurivaltiostamme: stalinistinen aika ei katoa kaatamalla patsaita.
Tyhjiötä ei ole olemassa, lapselle ainakaan. Ja lapsen jättäminen tyhjiöön on lähestulkoon edesvastuutonta.
Lapselle on annettava jotain minkä varassa ja jotain mitä vastaan.

Joka uskoo, että lapsella on tyhjiö, voipi seurata pyöräilemään opettelevan tai jalkapalloa treenailevan pikkunaperon edesottamuksia. Pyöräilijä ajaa väistämättä esteen päälle näkemättä tyhjää tilaa esteen ympärillä ja maalintekoon pyrkivä lapsi osuu todennäköisemmin maalivahtiin kuin tyhjään tilaan maalivahdin ympärillä.

Huh, meinaan taas kiihtyä. Parempi palata työn pariin...