kiitos haasteesta Sukulaissielu, otan vastaan, mutta haluan hetken kypsytellä...

**

seesteinen olo. Aamulla hoidin kauppa-asiat (45,90), lapset kävivät herraHakkaraisen kanssa isoisovanhempien luona haravoimassa ja sahailemassa. Kuten aina, mamman luona tärkeintä on evästys. Siinä vaiheessa kun nuljuin pyörällä paikalle kaikkine kasseineni, istuivat isot pöydän ympärillä posket pullollaan leipää. Leivän päälle mamman luona vedetään tietysti puolitoistasenttinen kerros voita (ehtaa!) ja lasissa oli tietysti punaista maitoa. Ja kaikkien kauppakassieni lisäksi mamma lykkää aina vähintään kassillisen evästä mukaan. HerraHakkarainen ei koskaan sano kiitos-ei, vaan kantaa kassilliset kiltisti kotiin, silloinkin kun me molemmat tiedämme, etteivät eväät tule syödyksi. Mamma kun saa superhalvalla eräästä tehtaanmyymälästä kaikenlaista ruokaa. Pula-aikoina ja muutenkin broilerit ja paistit ja muut tekevät kyllä kauppansa, mutta kaikelle sille lenkille, makkaralle ja nakille (usein päiväysvanhalle) ei koskaan tule käyttöä. Inhoan makkararuokia. Ja varastotilamme ovat olemattomat, en halua olla kenenkään pakastimenjatke. Meille ei mahdu kokonaista lauantaimakkarapötköä, ei ainakaan jos haluan mahduttaa kaappiini sen ruuan, josta olen jo ehtinyt maksaa. Ja sitä paitsi, kylmäkellarissa on vielä edellinen korvi korkkaamattomana.
Hyväntahtoistahan tuo ruokkiminen on, kyllä sen tiedän. Mammalla vain on omat päähänpinttymänsä. Jos lauantaimakkara on kerran maistunut, sen pitäisi maistua aina. Jostain syystä mamma myös kuvittelee, että minulla on laktoosiongelma, mutta "kyllä ihan vähän voit ottaa, ei se haittaa". Jos olisi, niin haittaisi. Lapset näyttivät pieniltä hamstereilta posket täynnä pikkuleipiä.

Pikkusisko meni tänään vielä hoitoon. Menee varmaan monenakin kesäkuun päivänä. Tässä on kaikenlaista säätämistä ja järjestelyä ja on helpompaa säätää ja järjestää kahden vähän joustavamman lapsen kanssa. Isojen kesäkerho alkaa pian ja haluan antaa heille lomatunteen, aikaa olla isosti ja riippumattomasti kotioloissa.
Viihtyvät niin hyvin, että huomaan heidän kaivanneen juuri tätä: vapaata aikaa leikkimiseen ja oleiluun. Olemme niin kapinallisia, ettemme ota edes päivälepoa - jos Pikkusisko olisi kotona, olisi pakko rauhoittaa tilanne ja komentaa myös isot vaakatasoon - nyt nuo hoitivat lepohetken itse kahden leikin välillä. Isoveli lönötti olkkarin lattialla, Isosisko sohvalla ja täydellisessä hiljaisuudessa lukivat (katselivat) kirjoja, spontaanisti. Minä olen saanut touhuta omiani: kehitellä ruokaa, käynnistellä koneita (pyykki-, tiski-, ja tieto-)

Pikkusiskon hoitopaikka on jo irtisanottu. Syksyllä hän menee Isosiskon kanssa päiväkotiin. Olen helpottunut - vaikka täti on ihan kiva, hän on yksioikoinen perushoitovastaava. Ja aivan raivostuttavan ylisiisti minun makuuni. Jos kurahousut ovat kerran olleet jalassa, ne on pestävä. Vaikka ne on harjattu sisääntullessa putipuhtaiksi. Ja voi sitä paheksunnan määrää, kun herraHakkarainen pari päivää sitten erehtyi viemään lapsen hoitoon ilman kenkiä! (kun ottaa huomioon, että asumme samassa talossa, ja tämä oli ensimmäinen kenkäunohdus...) Pikkusiskolla oli käytävässäkävelyn ajan jalassaan sisäsandaalit, jotka olisi aivan hyvin voinut laittaa uloskin, ilma oli siihen riittävän lämmin ja sandaalit olisi voinut pestä käytön jälkeen - mutta voi! Kuinka saatoimme lähettää lapsen matkaan ilman kenkiä! Odotan edelleen yhteydenottoa 1) lastensuojelusta 2)perhepäivähoidon valvojalta - jompi kumpi varmaan ohjeistaa minut tulevaisuuden varalle: mitä lapsi päivähoidossa tarvitsee.

Olen vatvonut vaateasioita. Nyt kun työkuvio alkaa selvitä (on selvinnyt!), tekee mieli vähän uudistaa vaatevarastoakin, tai tyyliä. Sporttisen huoleton olisi kiva ja paikan henkeen sopiva.
ja tämän nerokkaan aasinsillan jälkeen: päivän kynnet - tämän päivän jazz-kynnet ovat jokatoisittain vihreä-hehkuva oranssinkeltainen. Saavat olla jonkin aikaa.

Päivän ruoka tänään on mantelikalaa ja perunamuusia. Lounaaksi räävimme eilisen tähteitä: lihapullia ja perunapaistosta. Kynsi- ja raharaporttikin on jo annettu, mitäpä vielä?
Ainiin, Isoveli teki eilen pelissä joukkueensa ainoan maalin.

Vetäydyn pohtimaan haastetta