Viikon virkistävä poikkeus: keskiviikkokooma iski vasta tänään, torstaina! Ei ollenkaan hullumpi ajoitus: verstaalla on hiljaista, sain eilen ison urakan päätökseen ja mieleni murehtii muita asioita.
Toivottavasti murehdin turhaan.

Valostuvat aamut ovat lohdullisia. Liikkeellelähtö on niin paljon helpompaa. Ja hetkittäin pystyy jo tuntemaan kuinka aurinko ihan oikeasti lämmittää.

Kauhukolmikko on viettänyt hiihtolomaansa pääsääntöisesti kulttuurin parissa: museoissa ja muissa elämyksissä. Ihmeen rentouttavaa on itsellenikin ollut se, ettei aamuisin tarvitse lajitella lapsia eri osoitteisiin. Ja iltapäivät yhteisissä riemuissa ovat tuntuneet melkein lomalta.

Mikään ei nyt auta: ajatukset seilaavat aivan muilla merillä.
Onneksi aurinko paistaa.