joulukuu on alkanut.
Torstai-iltapäivällä lapset tuskailivat Jaakko-tonttupohdintojensa kanssa: tuleeko Jaakko tuomaan tänä vuonna joulukirjeitä? Missä on Jaakon kirjetaskukko? Onko äiti Jaakko? Asuuko Jaakko keittiön ja olohuoneen välisen seinän sisällä?
Perjantai-aamuna tytöillä piti olla tonttulakit päiväkodissa. Lähetin lapset aamupalalle ja kävin ronimassa ne kaapista. Iskin ne typyköiden päähän ja ylijäämälakit puhelimen viereen. Kun kimulit lähtivät aamupalan jälkeen pukemaan, tuli Isosisko hetken päästä kysymään tohkeissaan: "äiti oliko Jaakko jättänyt ne tähän puhelimen viereen just äsken?" ja Isoveli tietäväisenä: "aina se tuo ekana tonttuvaatteet". Vaikka ilma on sakeanaan äitiin kohdistuvia epäilyksiä, on joulun taika silti monin verroin ihmeellisempää ja mukaansatempaavampaa.
Jaakon kirjetaskukko ilmestyi seinään tutulle paikalleen perjantain aikana.
Lauantaina tuli ensimmäinen kirje. Tehtävänä oli etsiä ja ripustaa jouluvalot ikkunaan. Illan hämärässä lähdimme pulkkamäkeen ja samalla ihailimme tähtivalossa sädehtivää keittiön ikkunaa.
Ja sunnuntaina: voi ihmeistä suurinta (ainakin Pikkusiskon mielestä) - tuli toinenkin kirje! Joulun konsepti on hitaasti aukeamassa.

1. Luukku: palapelin kanssa tuli kiirus. Perinteinen itsenäisyysvastaanotto lähestyy kovaa vauhtia. Viikonloppuna oli pelattava valmiiksi tai heitettävä kesken; Isoveljen kummisetä tarjosi nuijaa. Viimeinenkin taivaspala solahti kohdilleen ilman väkivaltaa, huolimatta hraHakkaraiseen kohdistuvista epäilyksistä: se taatusti on käynyt vaihtamassa paloja yön pimeinä tunteina. Ottanut vaikka merta jostain toisesta pelistä. Ihanat Firenzen maisemat saavat todistaa järjestelmällisestä lajittelukyvystäni vielä muutaman päivän.

1103939.jpg

2. Luukku: Ensimmäinen adventti. Muistin ihan satavarmana, että viime vuonna juuri ennen joulua ostin adventtikynttelikön. Mutta millaisen? Tuikuille vai kruunukynttilöille? Ja missä jemmassa se on?
Se oli astiakaapissa. Enkelikellonkynttilöille.
Sunnuntaiaamuna sytytimme ensimmäisen kynttilän ja kävimme laulamassa Hoosiannaa. Läheisellä seuriksella on aina ensimmäisen adventin iltapäivällä perhekirkko: päiväkerholaiset laulavat ja lapset saavat heilutella oikeita palmunoksia Hoosiannan tahdissa. Sydän täytyy iloisesta odotuksesta (ja lasten masut pullasta).
Mitä aikuisemmaksi tulen, sitä suurempi minulle on joulun sanoma, sen riemullisuus. Varsinkin tuttuina lauluina: kyyneleet humahtivat silmiin monta kertaa. Ja vielä illalla kun tytöt esittivät jouluisen näytelmän.

1103938.jpg

3. luukku: Sunnuntaina oli lumiukkosää. Kävimme naapuripihassa rakentamassa lumiukon, lumipupun ja lumipokemonin kolme kehitysastetta. Illemmalla kun kävin hakemassa Isoveljeä kaverin luota kotiin, oli poloinen ukkomme sataneen veden painosta luhistumaisillaan ja näytti kaukaa katsottuna itse asiassa suuresti viagran tarpeessa olevalta ....no tiedätte kyllä.

1103940.jpg

Tässä ukko on vielä täysissä voimissaan ja uljaasti pystyssä.

**

uusi sivupohja Tuuliviiriltä.