kokonaisvaltaisen turha päivä tänään. Aamusta asti olen ollut tokkuraispökkyräinen ja tylsä, väsäsin riipinrääpin kasaan yhden tiedotteen, lopun päivää olen istunut apaattisenvetelänä ja tuijottanut kompuutterin näytölle. Ja suunnitellut, mitä kaikkea teen huomenna kun jaksan ja olen ainakin sata kertaa virkeämpi.
Saahan sitä toivoa.

Ket-hat-potuttaa tällainen massiivinen passiivisuus, josta vain ei pääse yli, vaikka kuinka komentaa itseään ryhdistäytymään.

*

Olin eilisen palaverin jälkeen aivan kuitti koko hommaan ja miehiin aivan erityisesti. Yritin piiloutua kotona sohvannurkkaan rentoutumaan käsitöiden parissa, ja kimulit jostain syystä päättivät yhtenä naisena rentoutua hekin samoin.
Koska kummallakin oli ollut poikkeuksellisen rasittava päivä, oli ilma sakeanaan lenteleviä lankakeriä ja tanner tiuhanaan turhautumisraivareissaan kieriskeleviä naisenalkuja.
Teki kovasti mieleni tehdä pikkukimuleille seuraa, mutten viitsinyt, koska omat langat olisivat kumminkin menneet solmuun, puikot kadonneet ja luut murtuneet lattialla raivoamisesta.

Ei huvita niin yhtikäs mikään.

*

Luen uudestaan Roope Lipastin Pihalla.
Ainoa hyvä juttu tässä päivässä.