sataa, paleltaa, kurkku on kähee.
Työkone oikuttelee, ei tykkää tallentaa mitään, eikä liittää kuvia tai tiedostoja. Aika toiskätistä touhua. Enkä edelleenkään pääse verkkoon.
En tiedä onko kompuutteri saastunut, vai kärsiikö vieroitusoireista kun toinen verkkokone puuttuu.

Toinen lukuteema tänä kesänä näyttää olevan remppakirjallisuus. Sinänsä outo valinta, sillä olen täydellisen toistaitoinen, enkä osaa edes niksipirkkaunelmoida oman talon rakentamisesta tai edes remonteeraamisesta.
Roope Lipastin Pihalla oli kertakaikkisen hauska lukukokemus. Olen seurannut Lipastin kirjoittelua vuosia, ja olen aina pitänyt hänen tyylistään. Lipastin journalismi on persoonallista, hyvällä näkökulmalla tehtyä ja enimmäkseen huumoriini kolahtavaa. (tosin Lipastin lastenkirja Vilhelmiina ja Juustopään tapaus oli lievä pettymys.)
Jatkoin samalla journalisti-remppaajien linjalla: Keijo Leppäsen Kotitehtävä kertoo talon rakentamisesta, alusta alkaen - mutta onko suurtakaan eroa siinä remppaako vai rakentaako journalisti? Tuskaista se siistille sisätyöläiselle joka tapauksessa tuntuu olevan.
Kommentoin keskenlukuista Leppästä hraHakkaraiselle eilen: "ei me voida ikinä ruveta rakentamaan. Eihän me tiedetä mitään!" "ai mitenniin?" lausahti tuo elämäni valo. "tiesiksä että ennen kun voi rakentaa täytyy olla naapureiden suostumukset" "ai joovai?" "joo, me kuitenkin ostettais tontti ja lyötäis pari lautaa ristikkäin ja oltais tyytyväisiä kaikkeen. Parempi pysyä tässä vaan"
Onkohan tällaisille toistaitoisille ja uusavuttomille olemassa edes mitään käsikirjaa siitä, mitä kaikkea pitäisi ottaa huomioon ennen kuin edes harkitsee rakennuspuuhia? (jos on, sen kirjan on syytä alkaa pontevilla, boldatuilla, alleviivatuilla ja kursivoiduilla sanoilla: Älä edes unelmoi! Pysy siinä missä olet!) Luultavasti se on sen käsikirjan otsikko. Ja jokainen luku alkaa sanoilla Oletko todellakin aivan varma?

Päädyin siis lopputulokseen, että en harrasta rakennus- ja remppa-alan niksipirkkahaaveilua.
Sen sijaan olen niksipirkkahaaveillut ja haaveilluttanut Hakkaraistakin tällaisella. Kävin oikein liikkeessä haistelemassa ilmapiiriä, sain mukaani pikkuesitteen, ison esitteen (yli 500 sivua, kiiltävälle paperille, a4-koossa)  ja vieläpä dvd:n, joka vastaa kuulemma tehdasvierailua.
Esitteitä on plarattu kahteen ja kolmeenkin suuntaan. HraHakkaraiseen teki suuren vaikutuksen se, että ovat Ruotsin kuninkaallisten hovihankkijoita. Minä tietysti löin löylyä lisää ja kuvailin kuinka ihana Madeleine (säälittäviä nuo keski-ikäistyvät miehet!) nukkuu suloisesti hästensillään. Ja miten kätevää olisi, jos Madde joskus visiteeraisi meillä ja meilläkin olisi sellainen. Olisi Madden olo niin kodokas.
(säälittävää todellakin - kaikkihan tietävät ja näkevät, että Viktooria on paljon tyylikkäämpi!)
Olisihan siinä kieltämättä jotain kiehtovaa ristiriitaa jokatapauksessa - ilman Madeleineakin - että lattian yläpuolisilla neliöillä olisi huomattavasti enemmän arvoa kuin lattianeliöillä.

Isosisko katseli kisun touhuja huolissaan aamulla: "äiti eikai se mene jääkaapin alle? Ettei se vaan putoa naapuriin?"
Ressukka oli kuvitellut, että jääkaapin alla on vain voimapaperi erottamassa meidät naapureista.
(mikä olisi luultavasti totta, jos me hraHakkaraisen kanssa olisimme päässeet rakennus- ja remppahommiin...)

summa summarum: taidan lopettaa myös keittöremontista haaveilun.
Ainakin siihen asti, että meillä on varaa palkata siihen sekä suunnittelija että tekijät. 
Ihan vain kaiken varalta

**

edit myöhemmin:
päivän semmaripläjäys. Pitkähkö pätkä, mutta niin paras: kannattaa keskittyä sanoihin!