olen, koska olen päättänyt hampaat irvessä harrastaa liikuntaa. Ensin kävelin reippaillen (ja hitusen palellen) kauppaan, sitten laahasin bussipysäkiltä kassinyssäkät kotiin ja nyt venyttelin pilatesta leipätaikinan kohotessa. En ole ikuna aikaisemmin kokeillut moista lajia, mutta kun nurkissa tuollainen jumppa-dvd- pyörii, niin pitihän se testata. Muuten ihan mukavaa, sopivan rauhallista ja jotenkin ehkä jopa meditatiivista, mutta niiden hengitys kulkee jotenkin luonnonvastaisessa järjestyksessä. Hyperventiloin ja venytin, mutta joka tapauksessa hienoinen hiki nousi pintaan ja lihakset tuntuvat nyt miellyttävän tutisevilta.
Luulen että kokeilen sitä uudestaankin, jos vain saan hengittää ihan vapaasti.

Tässä kohtaa olen Kajon Ihmisen käsikirjassa nyt menossa:
"Muusikon ammatin hyviä puolia on se, että instrumentin mukana tulee usein siisti ja luja laukku, jossa voi kuljettaa kaikkia omia tavaroitaan, paitsi tietysti jos on menossa konserttiinsa.
Esimerkiksi metsästysreissulla kontrabassokoteloon saa mahtumaan pienen saksanhirven, ja ulkomailla suurriistantaessaan voi kontrafagotisti kuljettaa ampumansa verkkopythonin fagottilaitteensa kotelossa.
Jos ammuttu python on laiha, se saattaa sopia koteloon vaikka kotelossa olisi soitinkin. Laiha python vain työnnetään kepillä fagottimen sisään ja Suomeen tultua poistetaan fagottimesta huoltoasemalla käyttäen apuna paineilmapistoolia.
Ei hullumpi ammatti  siis  muusikonkaan ammatti."

Kannattanee ottaa vihjeestä vaarin - sekä ammatinvalinnan että kirjasuosittelun suhteen.

**

Onko olemassa ihanampaa asiaa kuin kaksivuotias?
"mä haluun", isot silmät apposenauki hellyttävässä tillityksessä.
"äiti, pielä penkoillaan" - se tunkee itseään syliin ja vääntää takakenoon malliksi - venkoillaan ylösalaisin ja nurinkurin.
Hääryli touhuilee ja tikittää, tyhjentää kauppakassia ja täyttää pyykkikonetta, piirtää paperiin ja pöytään ja käsiin, syö ja lopettaa ja syö taas, "mä haluun kiitos".
"Mä haluun" kaikki mitä lelukuvastossa on (mistä ihmeestä se kuvasto hyppäsi esiin?)
Sen intiaaninimi on jokapaikassakokoajanainatiellä. Se on maailman ihanin.
Ihan jokaisella pitäisi aina olla talossa hyväntuulinen kaksivuotias.