istun taas rouhimassa ateriapalvelun tuomaa annosta. Ei hassumpaa tällaisena tohinapäivänä: kotosalla jäi aamupala puolisyömäiseksi ja eväätkin unohtuivat jonnekin matkan varrelle.
Vaikka kyllä silti tästä ateriasta tulee vähän mummomainen olo.

Olen koko aamun tihrustanut kilometrin mittaista listaa ylös ja alas, etsinyt sattumia siitä sopasta. Taulukon ensimmäinen ja alkuperäinen laatija ei ole käyttömukavuutta juurikaan ajatellut, kunhan on listansa listannut.
Listaa ei saa nauraa, sitä ei saa perata, eikä kai muuttaakaan. Listaa saa vain säännönmukaisesti täydentää ja siitä on säännöllisesti poimittava sattumat pois.
Ja minä poimin.
Lasken sormillani ja varpaillani, tarkistan, tihrustan ja lasken taas.
Exceltaivaalle kiitos etsi-muokkaa-korvaasta ja pikasuodatuksesta!
Se päästää monta riviä helpommalla.

Piällysmiäs jysäytti eilen pommin keskelle leppoisaa keskiviikkoa:
se mikä on yhden kannalta parasta mahdollista, voi toiselle olla pahin painajainen. Suuria muutoksia verstaalla odotettavissa, enkä ole vakuuttunut siitä että ne ovat parempaan päin. Taas esittäytyy keskinäisen kehun herrakerho kaikessa komeudessaan - se mikä toisaalta antaa joustoa ja ilmaa ja tekee työilmapiirin miellyttävän leppoisaksi, voi myös osoittautua kaikessa vanhan vaalinnan tarpeessaan ja hv-verkostoissaan ei-niin-hyväksi ratkaisuksi.
Näen jo edessäni satajayksi asiaa, jotka kaatuvat jonkun tehtäväksi. Ja joku toinen nostaa siitä palkkansa.
Olenko pessimisti?

*

Aloin illalla lukea Ken voi airoitta soutaa.
Totesin, etten yötä vasten pysty.
Äitien tärkein tehtävä on pysyä hengissä.
Tämä on samanlainen kirja kuin Lundanin Viikkoja kuukausia. Sen voi lukea vain ohimennen, tietoisesti itsensä poissulkien. Koska jos siihen pysähtyy, ei ehkä voi lakata itkemästä.

*

Kaupungilla näytti eilen olevan poliisikoululaisten harjoittelujakson avajaispäivä. Verstaan edessä suojatiellä ratsattiin autoja, jotka eivät kunnolla pysähtyneet ennen suojatietä.
Aloitteleva virkamies tuli verstaan ovesta sisälle asti ripittämään yhtä kävijäämme. Uhkaili sakoillakin. Tarina ei tosin kerro, mäjähtikö tiketti vai selvisikö kulkija pelkällä puhuttelulla.
Muutamaa tuntia myöhemmin näin varsinaisen rynnäkköpataljoonan heristelemässä pamppujaan jalankulkijoille.
Mahtaako kyseessä olla joku vanhempien virkaveljien käytännön pilis aloittelijoille: "noo pojat, tänään meillä on ohjelmassa suojatieratsiaa. Puhutelkaa kaikkia jotka eivät seisahdu katsomaan vasemmalle-oikealle ja vielä kerran -mihin suuntaan, muistaako Pentti?" Vanhemmat virkaveljet kytkevät liikennevalvontakamerat käyntiin ja istuksivat tarkkaamossa kahvipaussilla, nauramassa poliisikokelaita ja heitä herjaavia kansalaisia.
Ja kokelaat kirjoittavat harjoittelupäiväkirjoihinsa siistillä käsialalla: suojatieratsia. Kymmenen puhuttelua, yhdet sakot virkamiehen vastustamisesta.