verstaalla on hiljaisempaa. Palaveri tulossa iltapäivemmällä, valmistelut jonkinlaisessa hanskassa jo.

Viikonloppuna meillä vieraili ekaluokan merkkihenkilö, Kalle Koira (nimi muutettu!).
Kalle on nyt aloittaneiden ekaluokkalaisten ikioma tähti, joka aina viikonloppuisin tekee vierailuvisiitin johonkin kotiin. Kallella on muassaan päiväkirja, johon sopii kirjoittaa Kallen kokemuksia viikonlopulta. Aika uhkarohkeaa; ties mitä paljastuksia perheiden elämästä sitä kautta tulee.
Houkutus pitää päiväkirjaa Kallen puolesta on suuri, mutta koska se paljastaisi ennakkoluuloisen ja urautuneen ajatteluni, jätän väliin.

Kalle Koira seurasi meitä mm. ravintolaan syntymäpäiväaterialle, pihalle leikkimään ja metsäretkelle. Metsäretki meni myttyyn, koska alkoi sataa vettä ja rakeita samoin tein kun pääsimme metsään. Kiertelimme hetken ja palasimme kotiin, lapset perustivat leirin olohuoneen pöydän alle ja söivät eväänsä siellä.
Pikkusisko kävi pitkin päivää närvimässä eväiden loppuja ja lutraamassa vesikannun ja mukien kanssa.
Sade lakkasi luonnollisesti saman tien kun pääsimme kotiin.

Olisin voinut vapailla vielä yhden päivän lisää; en oikein ehtinyt rentoutua.
Huomenna tosin pitäisi olla vähän helpompi päivä: pari tapaamista työ2:n merkeissä, en aio tulla verstaalle ollenkaan.

*

Lapset ovat ruvenneet odottamaan joulua. (nyt jo!!)
Pikkusisko tänä aamuna: "Mä pystyn todistamaan ett Jaakkotonttu on olemassa"
Minä: "Ai!"
Pikkusisko: "Otetaan yks pipari ja viedään se parvekkeelle ja seuraavana aamuna se on kadonnut. Niin. Jaakko on sen vienyt." (ettäs tiedät -ilme kasvoilla)
Minä: "no meillä on toi ahne kissa, mistä sä tiedät ettei se ole syönyt niitä?"
Pikkusisko: "laitetaan parvekkeen ovi kiinni. Sillai ett Viiru on sisällä. Eikä avata sitä."
Isosisko: "sitä paitsi. Me annetaan Jaakolle vaan niitä pieniä pipareita. Ei se koskaan jaksa syödä niitä kokonaan. Se aina haukkaa vähän. Mut niissä ei ole hampaanjälkiä"

Lopun aamua tytöt leikkivät tonttuja, jotka olivat matkalla tonttukouluun ja -päiväkotiin.

Identiteettikriisi uhkaa, uskottavuuden varmistamiseksi pitäisi ilmeisesti tänä talvena nakerrella niitä pipareita. Mistä ihmeestä tempaisen itselleni tontunhampaat?

Ja kenen hyvä idea oli muka välttää joulupukkipuheet ja uskotko joulupukkiin -ongelman keksimällä ihan oman tontun? Kysyn vaan, häh!?