olisipa mukavaa, jos itse osaisi askaroida oman blogipohjan...mistäköhän löytyisi siihen aiheeseen sovelias opaskirjanen?

*

Katselin eilen Löytöretkeä - ihan siksi koska ajatus tuosta taipaleesta elää jossain ajatusten pohjalla.
Katselin, pohdiskelin, kuulostelin tuntemuksiani.
Pelottavaa. En tiedä, olenko vielä valmis olemaan itseni kanssa niin pitkään.
HraHakkarainen ei olisi hraHakkarainen, ellei hän henkisesti olisi jo valitsemassa minulle sopivia kävelysauvoja, tossuja ja reppuja, askel- ja sykemittarista puhumattakaan. ("kyllä sä voit mennä, kyllä me pärjätään!") Niin kuin jo huomenna olisin lähdössä.

Hiljaa hyvää tulee.

*

Aloin eilen illansuussa käsillätekemisen tuskissani nykertää jonkinsortin lapasentapaista, joka etenikin hyvällä tahdilla kunnes pääsin siihen kohtaan, johon piti tuleman peukalo.
Istuin kutomus kädessä ja tuijotin peukalonpaikkaa. Aivot löivät aivan tyhjää. En kertakaikkiaan kyennyt keksimään, miten peukalo pitäisi tumpuntekeleeseen askarrella. Kääntelin ja vääntelin ja pyörittelin, enkä tullut hullua hurskaammaksi ja kuulin korvissani haudantakaista paheksuvaa maiskuttelua ja naureskelua - edesmennyt kässänopeni Siku ilman muuta siellä pöläytteli multapilviä.

Mikäköhän dementia iskee ihmiseen niin, että peukalo putoaa pois päästä?

Lopulta päädyin nettitaivaan kautta jollekin peukut for dummies -osastolle, jonka ohjeiden mukaan kykenin jatkamaan tekelettäni. Mutta pirskales että harmittaa! Ei ollut ohje se,  jota etsin.
Veikkaan että syynä on syksyinen sukkainkudonta. Jos ihmisen päässä on kantapää, ei sinne enää peukaloa mahdu.
Niin sen täytyy olla.

No, eipä muutenkaan ollut onni myötä tässä lapashankkeessa. Kun piti tulla käpälänlämmittimet Isosiskolle, tulikin sellaiset Pikkusiskolle.
Että sellainen humanistin desimaalivirhekin vielä osui kohdalle.

Hautasin vähin äänin päähäni ilmaantuneen ajatuksen siitä, josko kohta uskaltaisin ryhtyä johonkin hitusen suuritöisempään kudontaoperaatioon.
En uskalla.
Jos dementti etenee tätä vauhtia, unohdan viikon sisään nurjat ja kuukauden päästä tuijotan epätoivoissani sukkapuikkoja, ja mietin että mihinköhän niitä oikeastaan voisi käyttää paitsi riisinsyöntiin itämaissa.

*

Sitä dementtiä tuntuu muutenkin olevan liikenteessä. UPM, joka on viimeisen vuoden ajan huolehtinut nettisivujen päivityksestä unohti, miten päivitykset tehdään.
Ja minä unohdin kokonaisen ihmisjoukkion olemassaolon.
Mitä ne on meidän kahviin sekoittanu?