aivan puhki oon.
Eilinen päivä oli seikkailu vailla vertaa: siihen liittyi useampia kulkuneuvoja, jonkinasteinen myöhästyminen ja todellinen antikliimaksi.
Ihan kaikki tarkastettaviksi jätetyt päättötyöt palautettiin täydennettäviksi.
Ihan koko ryhmältä.

Siinä vaiheessa kun olin saanut seikkailtua itseni perille pahasti myöhässä, oli vastassani laumallinen äärettömän kuttuuntuneita opiskelutovereita: tieto siitä, ettei kukaan tule näyttöään läpäisemään, oli lätkäisty vasten kasvoja ensimmäiseksi aamulla.
Niillä pelimerkeillä olikin sitten mukavaa lähteä omaa showtaan pyörittämään.

Tulipa päivä, jota sitten mummona muistella.

Esitystäni kyllä kehuttiin ja työtäni myös.

*

Töissä ottaa päähän muuan työnjaollinen asia.

Ja eilinen päivä ottaa päähän ihan konkreettisesti: nieleskelin muutamat särkylääkkeet kahvikupilliseni kyytipoikana.

Onneksi sentään on Pikkusisko. Tänä aamuna aamupalalla puin vielä eilistä päivää hraHakkaraiselle: "kyllä se oli todellinen antikliimaksi, ei ne siellä voineet varmaan sen päivän jälkeen muuta kuin juoda"
Pikkusisko pysähtyi puurolautasensa ääreen kauhistuneena: "äiti! Ei liimaa saa juoda!"

*