sain laahattua hraHakkaraisen keittiöliikkeisiin viikonloppuna (kannatti mainita taikasana viinikaappi!). Ensimmäisessä oli huono palvelu, joskin kivoja tarjouksia, alennuksia ja muita houkutuksia.
Toisessa oli myyjä isolla alkukirjaimella kursiivilla ja huutomerkillä. Kas näin: Myyjä!
Saimme matkaan mukaan ainakin viisi erilaista katalogia ja pitkän listan kysymysmerkkejä. Ja minä sain ahdistuskohtauksen, koska valintoja on niin paljon ja ihan liikaa.

Värit?
Materiaalit?
Koneet?
Välitilat?
 

Ensimmäisessä liikkeessä ihastuimme yhteen oviväriin ja työtasotyyliin. Toisessa liikkeessä ihastuimme aivan toiseen. Sitten hraH päättikin olla sitä mieltä, että väri on liian tumma. Minusta se oli ensin hyvä. Ja kun se alkoi hraHakkaraisesta olla hyvä, se olikin minun mielestäni jo liian tumma.
Kodinkoneoppaan lehteily aiheutti suoranaista tuskaa, koska kaikissa helloissa oli hipaisukytkimet eikä ollenkaan sellaisia tavallisia nappuloita, saati tavallisia hellanlevyjä. Yhtälö johon kuuluvat hipaisukytkimet ja hellalle hyppivä kissa ei kuulosta ainakaan maallikon korvissa kovinkaan houkuttelevalta päivälliseltä. Varsinkaan jos se kissa jää kalttaamatta.
Ja sitten vielä ne skviljoonat jää-, jääviileä- ja jääpakastinkaapit.
Läheskään kaikki toivomani tekniset ratkaisut eivät tule onnistumaan, eikä työtilakaan mystisesti kasva metritolkulla.
Sekunnin tuhannesosissa vajosin euforiasta eksistentiaalituskaan ja olin sitä mieltä ettei ole mitään mieltä ryhtyä koko urakkaan.
Ja jottei tässä vielä olisi kaikki, on jonkinlainen konsensus löydettävä suunnilleen tänään, koska olen lähdössä lähijaksolle, ja kun sieltä kotiudun, on meille varattu suunnitteluaika. (mitä oikein ajattelin??)

Eikä oloni helpottunut ollenkaan, kun tajusin vielä senkin, ettei riitä vaikka keksisin kaappien värit ja tasojen materiaalit ja löytäisin vielä kivat koneetkin. Sen lisäksi täytyy valita kaikkia sellaisia rasittavia pikkuyksityiskohtia kuin hantaakit, välitilamateriaalit ja seinän päällystystapa ja -väri.
HraHakkarainen totesi sunnuntaiaamuna, ettei varmaan kannata ryhtyä mihinkään kovin suurisuuntaiseen talonrakennusurakkaan, koska pääni hajoaisi luultavasti siinä vaiheessa kun pitäisi ottaa kantaa ruuveihin, muttereihin ja vastaaviin. Jalkalistoista puhumattakaan. (voi hemmetti, nekin täytyy vaihtaa. Ne ovat ihan kamalat!)

Nostan kädet pystyyn. En kykene tekemään näin isoja valintoja. (miten kykenisinkään, kun aamuisin on liian vaikea valita paitaa päälleen? Mitä oikein kuvittelin??)
Toivon että joku tositeeveeryhmä syöksyy ovesta sisään, tekee tiukan tilannekartoituksen asioista joista en pidä (mm. pitkät kädensijat) ja lähettää sen jälkeen minut lomalle aurinkorannalle.  Voisin sitten tulla kotiin, kiljua vähän aikaa ja sopeutua sitten tilanteeseen tyynehkösti.