toisinaan näkee ja kuulee sellaista, joka saa sydämen kivistämään. Pyöräilimme pari päivää sitten herraHakkaraisen kanssa yömajan ohi. Sen eteen oli jo kertynyt jonoa.
Yläkerran täti kaatui kauppareissulla. Taluttelin häntä kotiinpäin ja jutustelimme. Täti kertoi, että mies on vielä huonojalkaisempi. Jos he kaatuvat molemmat, ei ole tietoa, miten pääsevät jaloilleen. Jollain naapurilla on kyllä vara-avain, käy pari kertaa viikossa heitä katsomassa. Sitten täti kertoi ylpeänä, että lapsenlapsi täyttää jo vuoden. Kysyin, onko pieni käynyt heitä tervehtimässä. "Ei mun poika tuo sitä meille kun me poltetaan tupakkaa."