olen todellisessa aikapoimussa: olen kuukauden ajanlaskusta jäljessä. Marraskuu on vasta alkamassa, ja jouluun on ruhtinaallisesti aikaa ja voin käyttää koko marraskuun joulunvieton suunnitteluun, lahjojen hankintaan ja kaikkeen sellaiseen mihin kunnolliset ja tunnolliset perheenemännät aikaansa käyttävät.
Lelukuvastot, joulukalenterit ja päiväys sanomalehden yläkulmassa ovat silkkaa eksistentiaaliharhaa.
Oikeasti: mihin tämä syksy on kadonnut?
Missä on talvi?

*

Isosiskolla oli taas vaihteeksi kriisi:samana päivänä kertotaulukoe ja sikapiikki.
Kertotaulukammosta syytän yksinomaan Peppi Pitkätossua (lukekaa itse niin tiedätte!)
Isosisko on päättänyt ettei hän tarvitse kertotaulua, ettei hän pysty sitä oppimaan ja ettei hänen oikeastaan tarvitse käydä koulua koska hän osaa jo kaiken sen mitä tarvitsee osata.
Sen lisäksi minä olen epäreilu koska en anna hänelle omaa ponia. Ja isä on epäreilu koska se ostaa vaan pikkutakkeja itselleen eikä ollenkaan poneja lapsilleen.

*

Ensi viikolla taas lähijakso. Odotan sitä; pääsen terapoimaan itseäni tämän herrakerhosopan tiimoilta. Työilmapiiri on jäätävä, UPM on lievästi ilmaistuna pottuuntunut eikä mitenkään salaile sitä. Uusi työntekijä on leppymättömän hyväntuulinen ja tulevaisuususkoinen, mutta valitettavasti koko viikon maailmalla.
Ainoa hyvä asia on se, että koneestani löytyi jokin alkeellinen taitto-ohjelma.
Olen leikkinyt sillä aina kun alkaa ottaa päähän.
Usein.