Jaa-a, mistäköhän päästä sitä lähtisi purkamaan tätä loputonta arkisen elämän kaaosmyllerrystä?

Kotirintamalta: lapset kyörättiin lauantaina hoitoon koko päiväksi. Minä ja hraHakkarainen syöksyimme tuulispäinä (no emme tietenkään sänkyyn! Hyi teitä, millainen mielikuvitus!) rättien, moppien ja pölypalleroiden ihmeelliseen maailmaan.
Ja sen jälkeen joulun syvimmän sanoman äärelle, kauppojen kassajonoihin.
Ja sen jälkeen takaisin moppien, luuttujen ja pölypalleroiden pariin.
Lastenhuone on kertakaikkisen vieraan näköinen. Olohuoneessa ja keittiössä on potentiaalia, kunhan urakka saadaan viimeistelyasteelle.
Noudatan urheasti marttojen ohjetta: siivoa kaappisi vain jos aiot viettää joulusi siellä. Ja tästä syystä kehotan edesvastuun uhalla olemaan avaamatta yhtäkään kaappia tai komeroa taloudessamme. (varsinkin kun joululahjatkin ovat vielä käärimättä!)
Sunnuntaina Isoveljellä oli pelipäivä: kaksi reissua hallille ja takaisin. Poloinen hraHakkarais-valmentaja: kun muilla on dream-team, on hraHakkaraisella nightmare-team. Parhaimmillaan kolme joukkueen pelaajaa kompuroi toisiinsa tai makasi laossa maassa. Sarkastisten ja ivallisten kommenttien lausumattajättäminen on kuulemma kaikkein vaikeinta. (mutta ah, niin kasvattavaa!)
Sunnuntaina veivasin laatikot pakkaseen: porkkana, lanttu ja bataatti-peruna.
Koska joulutoimikunta ei ole kokoontunut järjestäytymiskokouksen jälkeen kertaakaan, en tiedä mikä on meidän kontribuutiomme jouluaterian onnistumiseksi. Pomppiva sovinisti on luvannut hanhea, ankkaa tai jotain muuta siivekästä eläintä. Odotamme myös edelleen paljon puhutun valekinkun toteutumista. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että joulupöydässämme panostetaan enimmäkseen aperitiiveihin ja jälkiruokiin.

Päiväkotirintamalta. Isosisko valittiin lukijaksi joulukuvaelmaan, koska hän on ainoa eskari-ikäinen, kokopäivähoidossa oleva lukutaitoinen luterilainen. Kimuli rakastaa esiintymistä, ja jännittää sitä yli kaiken. Viikonloppuun on mahtunut noin ziljoona jännitysraivaria, jotka kaikki kulminoituivat täpötäydessä kirkossa kauneimpien joululaulujen aikana.
Kotiintultuamme pengoin korulaatikkoni perinpohjin ja löysin läpikuultavan kivisydämen, johon yhdessä pistimme kaiken rohkeuden jota talosta löytyy. Koru on nyt kimulin kaulalla ja sitä oli esitelty päiväkodin tädille: "tää on yliopistokoru" (!??)
Minullakin on vatsanpohjassa perhosia.
Suuri päivä on tänään.
Pikkusisko on samaisessa kuvaelmassa kynttilätyttö.

Eläinrintamalta. Viirun kunto romahti sunnuntai-iltana. Käytin sen lähimmällä eläinlääkärillä eilen. Kulkuset-kulkuset -operaation jälkimaininkeja. Kissa roudattiin tänä aamuna takaisin naapurikaupungin luottoeläinlääkärille korjattavaksi. Tämänhetkisen tiedon mukaan sillä on äärimmäisen harvinainen tyrä, joka johtuu siitä että kadonnut kulkunen oli kiinni poikkeuksellisen tiukasti ja jätti valtaisan aukon johonkin heppulin vatsapoimuihin.
Olen paniikissa ja huolissani. Toivottavasti sisuskaluissa ei ole kuoliota. Toivottavasti ei tarvitse tehdä vaikeita päätöksiä.
Anoppi - kokenut koirankasvattaja ja eläinihminen - totesi fatalistisesti että joulunympärystä on aina ollut huonoa aikaa lemmikkien kannalta. Ja Viiru kehräsi kuljetuskopassaan säälittävän hellyyttävästi.
Ilmoitin hraHakkaraiselle että tämä oli muuten viimeinen maatiaiskissa joka taloomme tulee. Seuraava on tutusti ja turvallisesti taas cooni, mustakilpikonna-tyttö.
Inhoan sitä, että hyvinjärjestettyä elämääni sotketaan. Anoppi komppasi.

Joulurintamalta. Ei aavistustakaan missä välissä hoidan keskeneräiset jouluostokset. Tai ruokaostokset. Kaikille illoille tällä viikolla ohjelmaa.
Tänään mm. kissanhaku (toivottavasti!), herrakerho (ei olisi niin väliksi), joulukuvaelma päiväkodissa, ym.
Onko siis ihmekään, että eilen illalla kaaduin sohvaan sen tuhannen pääkivuissa. Pomppivan sovinistin lapset olivat meillä, ja minä - lastenhoitajista paras - ketturoin tuskissani. Onneksi-onneksi-onneksi lapset ovat niin isoja, ettei herkeämätöntä silmälläpitoa tarvita. Kimulit askartelivat ja pilhosivat olkkarin lattian täyteen mikroskooppisen pientä paperisilppua.

niin että tämän takia ovat kalendäärin luukut epäjärjestyksessä, eikä kuviakaan ole saatavilla.
haluaisin olla jossain muualla...

683452.jpg

esim. täällä.
Jos tuuri käy, on rahaa, aikaa ja energiaa sekä lupa pomoilta, saatan kevätpuolella visiteerata hraHakkaraisen muassa Sisiliassa.
Ei laisinkaan hullumpi ajatus.