pohdiskelin aikani kuluksi tätä sikaruttojuttua. Lähinnä sitä, että kun se aikanaan tänne oikein kunnolla iskee, niin saanko jäädä kotiin hoitamaan poloista sairastelevaa Isoveljeä, joka oikeastaan on jo yli-ikäinen saadakseen vanhemman hoivaa?
Isovanhemmille ei voisi sikatautista viedä.
Eikä poloinen pärjää yksin, kun vähäisempikin tauti aiheuttaa paniikkia, huimausta ja muuta lieveilmiötä.
Että sellaiset murheet tänään.
Ja niin, murehdin minä sitäkin että karantenoidaanko sikaflunssaiset vielä siinäkin vaiheessa, kun tauti on jo epidemia näilläkin kulmilla?
Ja pitääkö haalia kotiin kattava varmuusvarasto pussikeittoja ja muita helppoja ruokia, jos vaikka joudutaankin karanteeniin?

*

Olen verstaalla viikottaisella työkeikallani - homma hanskassa, en aio kajota siihen laajempaan ja edelleen odottavaan urakkaan. Odottakoon. Yritän päästä kohta kotimatkalle ja pohdin kulkiessani, pitäisikö kartanomme luoteissiiven seinät pyyhkiä sienellä jännittävän lookin aikaansaamiseksi?
Ja jos, niin miten laajalle (kirjahyllyn takaiselle) alueelle testaan menetelmää ensin?

Olen sivuhommina ruokonnut vaatekaappeja ja rakentanut sinne melkoisen näyttävää elfa-systeemiä. Kesti vain viisi vuotta hankkia se. Ja suunnilleen kolme sekuntia pystyttää.
Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty.
Siinä ruokotessani tajusin, että vain kymmenen vuotta ahtautta. Sen jälkeen meillä pitäisi olla tilaa yllinkyllin. Sitten voimme yhdessä hraHakkaraisen kanssa perustaa harrastehuoneen tai kirjaston tai jotain muuta.
Olemme olleet vanhempia nyt kymmenen vuotta.
Se on kestänyt suunnilleen kolme sekuntia, sekin. Olen ja en ole muuttunut.
Lapset ovat kaikki kasvaneet metrin.
Pysynkö enää perässä seuraavat kymmenen vuotta?