olen minä.

Meidän yläkertaan muutti suunnilleen vuosi sitten nuori pariskunta. Sitä ennen siinä asui nuori pariskunta. Tai aika nuori, ehkä meidän ikiä (ja mehän olemme nuoria, mot). Nämä edelliset asukkaat olivat hiirenhiljaisia, mitä nyt suunnilleen kerran kuussa riitelivät raivoisasti "miksetsä koskaan" /"pitääxsunaina". Riitoja seurasi aina vimmattu sahaamisen ja vasaroimisen ääni. Tekivätkö he remonttia vai jakoivatko huonekaluja? Veikkasin usein jälkimmäistä.
Naisosapuoli tästä pariskunnasta harrasti hevosliikuntaa. Miesosapuoli hölkkäsi. He tervehtivät aina käytävässä ja pihalla ja hississä.
Mahdollisesti naisosapuoli harrasti karaokea - en ole ihan varma. Silloin tällöin joku kuitenkin uilutti perjantai-iltaisin karaokea, ja viisuvalinnoista päätellen arvelin, että kyseessä voisi olla suunnilleen ikäiseni ihminen. Mutta onhan se voinut olla joku muukin.
No, he siis muuttivat pois, lastasivat tavaransa hevoskuljetusautoon ja lähtivät. Ja tilalle tuli vielänuorempi pariskunta.
He vasta hiljaisia ovatkin. Eivät riitele. Eivät laula karaokea. Toisinaan iltaisin saattaa kuulua tiedätte-kyllä-minkä-ääniä. Heillä on koira, tai kaksi, en tiedä. Koiran/-ien kynsienropsuttelu joskus kuuluu meille. He eivät katso päin, eivätkä tervehdi. Ja vetävät aina hissin oven edestä kiinni. Siveän näköisiä ovat, pitkähiuksinen hameasuinen naisosapuoli ja suomalaisen lötveä miesosapuoli.
Mutta - ovat he salahevareita! Euroviisufinaalia tuulettivat he niin kovasti että katto/lattia tömähteli. (vai kiljuivatko kauhusta?) Ja jostain syystä heidän televiisioaparaattinsa saa signaalin nopeammin kuin meidän - ehkä siksi kun asuvat ylempänä ja signaali tulee taivaalta? (me kyllä kuulutaan kaapeliverkkoon...) Aina hihkuivat ennen kuin me edes näimme tulosta.

Asuu meidän talossa kyllä muitakin ihmisiä. Alapuolella asuu puolikuuro setä. Viime kesänä hän jaksoi vielä istua pihaparlamentissa aurinkoisina päivinä ja hakea rollaattorin koppaan lähikaupasta elvyyttäviä juomia ("lääkäri on käskenyt nauttia nesteitä" /"ei ole alkoholiongelmaa, haen vaan yhden pullon kerrallaan"). Hänen kaverinsa on Peura tai Myyrä tai joku muu metsäneläiminen sukunimi. Peura/Myyrä/Metsäneläiminen oli ostanut venäläisten kirpputorilta limpun. Oli kuulemma niin hyvä.
Aina kun Pikkusisko näkee Peura/Myyrä/Metsäneläimisen, hän pistää kädet levälleen. Ja Peura/Myyrä/Metsäneläiminen sanoo "oho, enkö mä pääse tästä ohi?" Ja hoippuu matkoihinsa. Ja Pikkusiskoa naurattaa, kun setä on niin hassu.