aiheutui toiseksi viimeisen seinäpinta-alan löydöstä.
Seinästä on poistettu herrasväki Erikeepperin aikoinaan pintaan liimaama tapetti samalla työllä ja tuskalla kuin mitä muualtakin: meitä edeltänyt remonttireiska on pakkeloinut isoja laikkuja vanhaa tapettia piiloon, kun tavara ei kertakaikkiaan irtoa.
Näkyviin jääneistä löydöistä voimme rekonstruoida seinän entisen ulkoasun.
Pientä ruutupintaista päällemaalattavaa lasikuitutapettia.
Noin vyötärön korkeudelle asti tapetti on ollut syvän tunkkaisen turkoosin sinivihreä.
Boordimaisena nauhana tätä korkeutta on seurannut vaaleanpunaisen-lilahtava kapeahko vyöhyke.
Seinän yläosa on ollut voimakkaan syvän keltainen.

Saan hengenahdistusta kun vain ajattelenkin asumista sellaisessa huoneessa.
Kukakohan angstinen punkahtava teini on huoneeseen sulkeutunut moista värikimaraa tuijottamaan?
Sekö kaljupäänaistaksikuski joka kerran meitä kyyditessään kertoi olevansa asunnon entinen asukki?

Enää kaksi seinäpintaa käsiteltävänä. Ja muutamia porailuja jäljellä. Kummallista kyllä, odotan sitä että pääsen siivoamaan jäljet ja ihan oikeasti asumaan.