olimme pitkästä aikaa viikonloppuna sukseilemassa lasten kanssa: aurinko paistoi, hanki kantoi, oli kaunista, paitsi että tuuli aivan järkyttävästi. Pikkusisko purpatti, itki ja purpatti lisää koko matkan.
Kaikki maailman pahuus kulminoitui loivaan ylämäkeen: "mä en pääse ylös! tää on teidän vika! tääl tuulee liikaa! pysäyttäkää tuuli!"
Uskaltauduin väittämään, ettei tuulta voi pysäyttää.
"mene ottamaan noista puista kiinni ja pysäytä ne!"

*

Töissä riittää tohinaa. Ensimmäinen opiskeluihin liittyvä näyttötehtävä on jätetty, ja viime lähijaksolta näyttötehtävien lisäksi kaatui niskaan muutamakin akuutti hoidettava asia.
Ja töissä on tietysti se vuoden hulluin vaihe alkamassa.
Meinasi hermot mennä.
Ei, hermot menivät, kun töihin tullessani ajauduin keskelle Hanskamiehen esitelmää.
Kun päässä alkoi soida oikein kunnolla, kaasin herralle kupin kahvia ja sanoin: "Juopa hetki kahvia, mulla on asiaa Uudelle Työntekijälle." Saatiin sentään minuutin verran siunattua hiljaisuutta.
Joskus vaan en jaksa.

*

Tässä päivässä on kaksi (melkein kolme) kohokohtaa:
1. ensimmäinen näyttö jätetty
2. menin aamulla myöhemmin töihin ja ehdin tehdä kotona pinnallisen perussiivouksen
melkein 3. illat alkavat valostua, olen virkeämpi.

*

Isot lähtivät omiin hyppelöihinsä. Pikkusisko haluaa maalata.