näyteikkunaan muuttaminen on sukeuttanut Piällysmiähestä esiin hänen sisäisen keikarinsa. Enää ei työpaikalla nahjusteta verskoissa ja lenkkareissa - nykyään taloon tullaan vimpan päälle farkuissa ja merkkineuleessa. Meinasin vetää aamukahvit maanantaina väärään kurkkuun kun näin pynttätyneen miehenketaleen pöytänsä takana. Arvelin kuitenkin että kyse on ohimenevästä hurahduksesta, kenties vanhempainneuvottelusta koulussa, liikeneuvottelusta tai vaikka poliisikuulustelusta (en kyllä tiedä, mihin se olisi syyllistynyt. Ehkä se olisi todistaja?) Mutta uskottava se on: jo kolme aamua peräkkäin. (tai voihan se olla normaalia visaisempi oikeusjuttu?)
Knalli vain puuttuu.

**

Eilinen ilta meni kirjoituskurssilla. Vaihteeksi hyvä kerta - olen jotenkin ollut pitkään tuuliajolla tekstini kanssa. Halusin kokeilla jotain, jonka kantamista olen koko ajan epäillyt. Työnnän sen nyt syrjään mieltäni vaivaamasta ja jatkan tutulla linjallani: lyhyet erikoiset. Muotokuvia olisi mukava maalata. Vähän harmittaa toisaalta: jotenkin pidän tätä lyhyiden tekstien ja kuvien kirjoittamista pikemminkin sellaisena refleksinomaisena tekstintuottamisena, sellaisena balettitanssijan joulun välipäivinä harrastamana pakkoverryttelynä. Toisaalta veivaan täällä työssä sekä maalivahtihanskamiestä, että toista vielä toivottomampaa materiaalia. Varsinkin tähän jälkimmäiseen haluaisin puuttua kovemmalla kädellä, tiedän että kommentit eivät ole lainkaan niin napakoita kuin hanskamieheltä. On itse uskallettava irroitella ja olla kriittinen. Materiaali on myös laaja, ainakin tässä vaiheessa tuntuu siltä, että yhtenäisen linjan säilyttäminen läpi tekstin on melkoinen urakka. Alkuperäisteksti on asiasisällöltään kai ihan o.k, mutta tekstinä sellaista kökköä, että hampaita viiltelee. Olen nyt ensivaiheessa käynyt sitä läpi ja kitkenyt pahimmat piikit. Jatkossa on uskallettava olla rohkeampi.
Lupasin Piällymiähelle raakaversion kuun loppuun. Valmiin paketin kevääksi.

**

Isosisko organisoi eilen kevätjuhlat. Pikkusisko puettiin peikkoasuun, kaikki unilelut nimettiin Mörrimöykyn Suvi -tarinan hahmoiksi ja Isosisko oli ohjaaja. Minut kutsuttiin yleisöksi. Isosisko istui sängyn takana piilossa ja työnsi Pikkusiskon parrasvaloihin. Kasetti soimaan. Pikkusisko seisoi keskellä lattiaa ja virnisti, ohjaaja komensi "tanssi". Pikkusisko heilutti käsiä. Laulussa laulettiin "hännänpäässä tupsut", Pikkusisko yritti ihailla häntää, mutta se meni karkuun koko ajan.
Meillä se elämä on yhtä juhlaa. Tänään on kuulemma ylioppilasjuhlat.

**

Uusi puhelimeni hylkii herraHakkaraista. Jostain syystä en saa puhelinta näyttämään soittajan nimeä, varsinkaan herraHakkaraisen. Missä mahtaa olla vika?

**

Mitä tapahtuu jos laittaa vahingossa aamulla yövoidetta naamaan? Siitäkö tämä jatkuva unetus johtuukin?