tiskimatami toimii! Korjaajasetä esitteli meille rikon: piirikortissa, yhden pienenpienessä nypylässä oli pienenpieni juotoksen halkeama. En edes nähnyt sitä kunnolla, nyökyttelin vain asiantuntevana. Ja kuulemma parissa muussakin juotoksessa oli toivomisen varaa. Maanantaipäivän malli siis, mutta periaatteessa luotettava ja kelpo kone.

Isoveljen koulupöytäprojekti on jäänyt melkein kokonaan dokumentoimatta. Alkukesästä parvekkeelle ilmestyi -60-luvun lopun -70-luvun alun pulpetti, jota olen pikkuhiljaa rassaillut koulupöydäksi pojalle. Vanha lakkapinta on hiottu pois ja suurin osa harpinkaivertamista myös. Syvemmät kittailin, jalat olen käsitellyt niinikään hiomalla ja tänään alkoi maalausurakka. Jalat spraymaalasimme hopealla, laatikko-osa on pohjamaalattu kantta lukuunottamatta (se lienee vuorossa vielä tänä iltana) Kiitettävästi pihapoliisit tekivät tikusta asiaa kun sprayailimme pihalla. Naapurinsetä, yksi niistä liikuttavan höppänöistä papparaisista, joita tässä talossa asuu riittämiin, tuli lannoittamaan pihakuusta. Setä oli säästänyt vissiin vuoden kahvinporot: valtava täysi muovikassillinen, jonka setä hautasi kuusen alle.
Pulpetti alkaa näyttää jo melkoisen raikkaalta ja mukavalta. Tähänastisen jäljen perusteella annan kouluarvosanaksi itselleni kasin. Pientä valumajälkeä ja muutama vähän suhruisempi kohta, mutta yleisilme on hyvähkö.
Kanteen Isoveli on toivonut maalattavaksi "aurinkokunnan". Plään1 oli etsiä planeetat paperilla ja harrastaa decoupage (toivottavasti tuli oikeinkirjoitettua) -tekniikkaa. Plään 2 oli ylipuhua Isoveli yksiväriseen koulupöytään. Plään3, jonka mitä ilmeisimmin joudun toteuttamaan, on maalata planeetat kiertoratoineen Isoveljen toivomuksen mukaisesti vapaalla kädellä (askartelumaalilla?) kanteen. Jalkojen hopeaspraysta jäi vielä asteroidivyöhykkeeseenkin... Päälle täytyy ilmeisesti vetää lakka, että tuherrukset pysyvät pinnassa. Kannesta tulee ruiskukansininen edellämainituin koristuksin.
Sisäkanteen ja laatikkoon Isoveli on toivonut maalattavaksi "eläinkunnan" ja tänään "parit gepardit". Ajattelin vetää sen yksiväriseksi ja antaa pojan tarrailla sinne haluamansa elukit. Sisäpuolen väriksi ajattelin ensin jättää pohjamaalin, mutta ilmeisesti etsiskelen siihen jonkin vaalean värin, kellervä /oranssihtava /muu raikas.
Olen toistaiseksi omistautunut maalauspuuhille itsekkään yksityisesti: pohjamaali on jotain rajumpaa tavaraa, joka tuntuu käristävän nenäkarvatkin. Pintamaali on ainakin purkin selostuksen mukaan miedommanhajuista tavaraa - siihen voisin ottaa isotkin mukaan maalailemaan jos haluavat.

Vihdoinkin sataa: kauhukolmikko on odottanut sadepäivää kuin kuuta nousemaan - ja istuvat nyt ikionnellisina katsomassa Se pikkuinen Lotta -elokuvaa.

Kirjavinkkejä (kun en ole tuota lukulistaa täydentänyt)
112 palomiesromaani - aivan hulvattoman mainion oiva.
Oliver Sacksin Antropologi Marsissa - kiinnostavia tapaustarinoita neurologian ihmeellisyyksistä.
Olen myös uudella silmällä lukenut joitain vanhoja tyttökirjoja - moraalin ja uskontokasvatuksen katseella. Sellaisia vinkkeleitä ei tyttökirjaiässä huomaa.

Isoveli odottaa innolla breaktanssikurssiaan. Kunhan saadaan ilmoittautuminen varmistettua, kunhan saadaan poika mahtumaan ryhmään. Olen aivan ymmyrskäisenä hämmästyksestä - en olisi arvannut että hänestä löytyy intoa ja mielenkiintoa moiseen, edes ajatuksen tasolla. Olen iloinen siitä että kysyin. Ja iloinen siitä että poika innostui. Tähän asti kaikki tarjoukset erilaisista jumpista ja vastaavista on torjuttu päättäväistäkin päättäväisemmin, ei edes poikamuskari kiinnostanut, vaikka poika sisukkaasti vuoden päivät sitä kävikin.