täällä sitä kökötellään, verstaan lukitun oven takana. Työ2:n asiat ovat kuosissaan, sen panen nyt kesäksi pakettiin. Jotain pientä säätämistä sen kanssa saattaa olla, mutta ei pakollista eikä pakottavaa kaikenpäiväistä läsnäolovelvoitetta. Siirryn siis (omin lupineni, mutta työ2:n pomon hiljaisella hyväksynnällä) kesäksi kevennettyyn työaikaan, eli siihen normaaliin vuodentakaiseen herrakerhoaikatauluuni. Mikä tarkoittaa sitä, että voisin oikeastaan jo tältä istumalta lähteä kotiin.
Mutta enpäs lähdekään ihan vielä! Vaan teenkin ensimmäisen osion suunnittelemastani kesä2do listasta. Samalla kun yritän muistella, että mikäs olikaan se isompi juttu, jolla minun piti itseni täksi kesäksi työllistää - mistä tikusta tekisin asiaa ja mistä asiasta komealtakalskahtavan raportin? Muistan sen varmaan ihan kohta. Kai.

Tänään muistettavaa:
kissanhiekka, kissanruoka
hedelmät torilta
Pikkusisko!!
tykypäivä tai mikäsenytonkaan virkistyspäivä
bussiliput lapsille

HraHakkarainen lähtee viikon puolivälin tuntumassa Isosiskon kanssa viemään omia isovanhempiaan mökille. Syytän häntä osallisuudesta ja avunannosta rikokseen. Sekä suvun että sukuun kuulumattomien yhteinen mielipide isovanhempien mökkeilystä tiettömän tien takana saaristossa on: "HUI KAUHISTUS!"
Vaan milläs aikuisia ihmisiä estät. Ehkä kuitenkin on parempi että hraHakkarainen on tekemässä suurimmat kantamiset ja vastaavat. (en oikeastaan silti haluaisi päästää lapsia siihen reissuun mukaan, mutta minkäs teet. Tässä asiassa ei minun mielipiteelläni ole mitään painoarvoa)

*

Säästin viikonloppuna ainakin 30e.
Isosiskon kanssa ollaan koko kevät, tai ehkä jopa koko vuosi käyty perustavanlaatuista ja ajoittain kiivasäänistäkin keskustelua hiusten harjaamisesta.
Isosiskon päästä kasvaa tavattoman hienoa hentoa kaunista hiusta, joka vapaana roikkuessaan muodostaa takkukimppuja ja kasoja suunnilleen sekunnissa. Vaihtoehdot ovat siis joko harjata koko ajan tai pitää tukka kiinni. Kummastakaan ei kimuli pidä. Tukkaa ei saa harjata, siihen ei saa koskea ja jos sen saa letille, sitä ei saa avata.
Vuodenvaihteesta asti olen hiljaa myllyttänyt typykän sieluun ajatusta kesätukasta.
Lauantaina kun Isoveli lähti kouluun, vein minä typykän kampaajalle, jonne on tähän asti aina pitänyt mennä ilman ajanvarausta. Nyt ajanvaraus olisi ehdottomasti pitänyt olla - loogisesti, totta kai, kesätukkaa kaipaa varmasti moni muukin.
Suivaannuimme yhteisesti Isosiskon kanssa, menimme kotiin ja minä käyttelin takuuluotettavia saksiani hänen tukkaansa, Pikkusiskon tukkaan ja vielä ohimennen oman siskonikin tukkaan.
Palturikampaaja Flits latkaisee ja katkaisee - telvetuloa vaan!
Lyhyen polkkatukkansa kanssa Isosiskosta tuli söpö: kasvot näyttävät pyöreämmiltä ja kujeilevilta, koko typykkä näyttää jollain tavalla hurjan vahvalta ja vankalta ja voimakkaan naisellisen kauniilta.
Katselin häntä kun hän keikaili alusvaatteillaan peilin edessä: selän mutkat, lapsen pömppeä massu, ruskettuneet lihaksikkaat käsivarret - miten kaunis onkaan ihmisenpoikanen!

*

Isoveli toi todistuksensa kauniisti kotiin.
Uutinen sinänsä, koska pääsääntöisesti Isoveljen koulutie ei seuraile tietä vaan kulkee jotenkin yllättävästi lähimetsän tiheimpien läpipääsemättömien pusikkojen liepeillä, majojen, tunneleiden ja muiden ojanpohjien kautta. Mistä syystä ainakin kotimatka (toivottavasti ei koulu-!) kestää yleensä vähintään tunnin.
Nyt poika vannotettiin tuomaan todistus siistinä ja sileänä kotiin. Kun menin avaamaan oven, poika seisoi naama naurunkureilla, jätskiviikset poskilla ja todistus kirjekuoressaan kuin tarjottimella oven takana.
Todistuksen mukaan tokaluokkalaisen taidot ovat hyvin hallussa.

*

Nyt ovat sitten naperot kesälomalla.