verstaalla taas: vappu ja vapunjälkeinen kevyt vatsatauti ovat ohi. Pikkusisko-pikkuinen oli kärsivä osapuoli, joskaan ei kovin kipeä. Vatsatautiyönä olisi halunnut tulla väliin nukkumaan. Minä olin kova ja julma: "joko nukut patjalla siinä sängyn vieressä, tai sitten omassa sängyssä. Ne on vaihtoehdot." Pikkusisko siihen äkäisesti: "ei suinkaan!"
Tyttö nukkui patjalla.
Oikein nolotti viedä tytöt terveyskeskukseen poissaololappua varten - oli sen verran vauhdikasta menoa.

**

Hyviä uutisia: hraHakkaraisen työkuviot näyttävät taas tällä hetkellä oikein mainioilta. Helpottaa huomattavasti.

*

Pelipäivä tänään: taas törötetään kentän laidalla. Toivottavasti ilma pysyy hyvänä. Kyydissä on muutamakin hikinen pikkupelaaja, kimulit saavat mennä mummin luo juomaan kaakaota.

**

Olenko onnekas? Taas kerran Vintin kommentti pysäytti.
Kesto-onnellista minusta ei saa tekemälläkään. Olen siihen liian tempoileva ja hötkyilevä. En ole onnellinen sellaisella seesteisellä, kirkkaalla tavalla. Katseltiin (oudonpuoleista) dokumenttia Disneyn omasta kaupungista (miten voinkin aina unohtaa sen nimen: Liberty? Celebration! Se se varmaan on). Idyllinen, kirkas, kaunis pikkukaupunki tarkoin suunniteltuine pihoineen ja puistoineen, onnellisten ihmisten kaupunki. Sellaista minusta ei tule. Vaikka kuinka eläisin onnellisten ihmisten kaupungissa - tempolisin, roiskuttelisin rasvatahroja housuilleni, menettäisin malttini siitä tästä ja tuosta.
Mutta jos onnellisuus, onnekkuus, on suurpiirteistä tyytymistä siihen, mitä on, silloin olen onnellinen. Edes niinä kaikkein synkeimpinä päivinä, jolloin tekee mieleni pakata passini ja hammasharjani ja liueta kohti horisonttia, edes niinä päivinä en haluaisi muuttaa mitään ulkoista elämässäni.

*

Luin Reko Lundanin ja vaimonsa kirjan Viikkoja kuukausia.
Luin pinnallisesti, nopeasti. Yritin olla ajattelematta liikaa.
Nämä tuntemukset allekirjoitan minäkin.

**

Uskaltaako olla onnekas?