pitkästä aikaa iltapäivystystä. Hyvä ja ei niin.
Piti olla palaveri tänään. Se peruttiin eilen illalla. Ei ollenkaan hyvä - koska olin valmistellut sitä varten kaikenlaista.

Vein Isoveljen tänä aamuna hammaslääkärille. Kaikesta päätellen hammaslääkäristä tulee lähivuosiksi läheinen ystävämme (ja minä ristin käteni kyynärpäitä myöden: taivalle kiitos verovaroista!). Se nimittäin, joka Isoveljen on suunnitellut, on koppaissut geenilootastaan pitkiä pätkiä sievää happo-emäsketjua (C-A-G-T-jne), on hyräillyt varmaan rakennellessaan: "laitetaas tosta pojalle karhunturkin karkea tukka, nauravat mutaisen joen väriset silmät ja leppoisa luonne...hm-hm-hm, jaa-a, jotain tarttis varmaan pientä jäynää keksiä: tehdääs pojasta vähän sellainen hampaaton kaveri. trilla-laa"
Ja niin myös kävi: tuli karhunturkin karkea tukka, tuli nauravat mutaisen joen väriset silmät ja leppoisa luonne - sekä suu josta puuttuu käsittämätön määrä pysyviä hampaita.
Seuraavaksi kerraksi saimme tukkutarjouksen: kaksi lasta yhden hinnalla. Ja ennemmin tai myöhemmin mukaan otetaan vielä Pikkusiskokin.
Tähän mutageeniin liittyy vielä lisäksi purukaluston melko hidas kehitys, eli Isoveljen kita on ainakin kaksi vuotta ajastaan jäljessä. Trilla-laa.

*

Isosiskolla oli eilen tanssi-ilta. Me muut suunnistimme kirjastoon, Pikkusiskokin. Joka on yhtäkkiä muuttumassa aivan isoksi tytöksi.
Kirjastossa hän ei tokikaan jaksanut kauaa viipyä, mutta kotimatkallapa meillä oli huisan hauskaa: tömistelimme ja hiippailimme ja juoksimme karkuun pormestareita (?!), joita lymyili tien varsilla aivan hirvittäviä määriä.
Ja Isosisko sai tulla kotiin ihan kahdestaan isän kanssa. Sekin on joskus tärkeää.

*

Mikä vajanto on ihmisellä joka tuskaisasti himoitsee riisiä -lähinnä risottoa- ja salmiakkia? Jos en paremmin tietäis, voisin kuvitella olevani vaikkapa ....no tiedätte kyllä. Mutta kun en oo.

*

Pikkumurinat vielä hraHakkaraiselle. Kun tulin kotiin Isoveljen hammaslääkärireissulta, olin orientoitunut henkisesti kupilliseen kahvia ja pieneen lököttelytuokioon ennen iltavuoron alkua. Ja olin orientoitunut myös viikonloppuna leipomaani maailman parhaaseen tiikerikakkuun. Ihan tuntui suussa sen maku.
Vaan kuka kehveli oli aamunsa päätteeksi rouhinut sen viimeisen palasen? Kysyn vaan, häh!
murrrrrr.