Tunnen oloni varsinaiseksi supersankariarkkiäidiksi.
Pari viikkoa sitten ovikello soi, oven takana tökötti reppu selässä E ja ilmoitti muuttavansa meille just nyt, kun äiti on niin sietämätön ja tyhmä. Istuimme hyvän tovin sohvanmutkassa ja juttelimme siitä, että taitavat äiti ja E olla vähän samantapaisia, kun suuttuvat: silloin tulee helposti sanottua hurjia ja kurjia juttuja. Toisen mokoman neuvottelutaitoja käytin sen vakuutteluun, että vaikka E onkin mukava napero, ei meille nyt kertakaikkiaan mahdu yhtään ylimääräistä lasta, ja sitä paitsi, hänen paikkansa on kotona oman äidin ja isän luona, jotka kumminkin ovat huolissaan omasta lapsestaan (ja että mekin toisinaan olemme aika ärsyttäviä). Tarjosin iltapalan ja passitin naperon kotiin.

Eilen illansuussa tyttöjoukon sirpitys lastenhuoneessa hiljeni ja Isosisko pölähti kesken läksynluvun viereen kyhnäämään:  "äiti voisiksää tulla juttelemaan A:n kanssa kun se on niin onneton siitä kadonneesta kännykästä. Me sanottiin A:lle että sun kanssa voi jutella."
Seuraavan kolmivarttisen yritin vakuuttaa itkevälle kahdeksanvuotiaalle, että kyllä vain, kadonneesta kännykästä on ihan pakko uskaltaa kertoa äidille tai isälle, vaikka se onkin pelottavaa. Ja että kannattaa vielä kerran kotona tutkia kaikki repun taskut ja eteisen nurkat, jos se kadonnut puhelin kuitenkin olisi vaikka siellä. Ja ei, ei kannata osoittaa syyttävällä sormella pihan muita lapsia, vaikka ne olivatkin sanoneet jotain omituista, se puhelin on joko kotona tai sitten se on koulussa pudonnut repusta.
Lopputulemana lähdin saattelemaan typyköitä kotiinpäin, jos vaikka kotiväkikin jo kaipailisi kadonnutta lapsukaista.
Juttelimme Isosiskon kanssa kotimatkalla kännyköistä ja siitä että niistä täytyy pitää huolta, ja siitä että isoista asioista täytyy uskaltaa kertoa vanhemmille. Isosisko sanoi: "nii-in, me sanottiin A:lle että sun kanssa voi puhua, kun sä silloin autoit E:täkin kun se karkas kotoa. Sä osaat auttaa"
Emme olleet vielä kotiovellakaan kun A soitti. Kännykkä oli löytynyt eteisestä, melkein kaapin alta.

Vetäydyn nyt vaatekomeroni uumeniin etsimään supersankariviittaani ja lepakoin kohti uusia seikkailuja.