Tällä lomalla olen ehtinyt lukea paljon, kiinnostavaa ja kiinostamatonta, uutta ja vanhaa tuttua.

Lukaisin läpi Tao Linin Suomen taivaan alla - sympaattinen, herttainen pieni kirja, jonka luin yhdeltä istumalta. Erityisen ansiokkaaksi tämän tarinan tekee se, että se on alunperinkin kirjoitettu suomeksi. Tarina kuvailee ymmärrettävästi millaista on itämaisen naisen sopeutuminen suomalaiseen elämään.

Luin jo aikaisemmin kesällä Eine Al-Sadoonin Elämäni Irakissa ja jatkoin nyt lukemalla hiljakkoin ilmestyneen Bagdadin vanki. Sadoonin kirjoitustyyli on kiehtova: jollain tavalla viaton ja jutusteleva. Al-Sadoon ei pröystäile selittämällä puhki Irakin poliittisia kiemuroita, ei julista eikä ota liian vahvasti kantaa sotatoimiin - kirja on kuvaus elämästä sotaolosuhteissa, toisenlaisessa kulttuurissa - kuvaus pitkästä, elämän ja olosuhteiden katkomasta avioliitosta, johon kulttuurierot tuovat oman leimansa. 
Tämä kirja kuulunee minua suuresti puhuttelevaan teemaan islamilaisen ja länsimaisten maiden eroista - jostain syystä olen vakuuttunut siitä, että mitä paremmin yritän ymmärtää islamilaisen maailman ajatuksenkulkua, sitä paremmin ymmärrän myös lähiyhteisöön kuuluvia maahanmuuttajia. Ja parhaan näkökulmanhan asiaan saa, kun omasta kulttuuripiiristä lähtenyt ihminen valottaa vierasta kulttuuria: tuttujen suodinten, ajatusmallien ja kulttuuristen näkökulmien läpi.

Analyyttisemman näkökulman islamilaiseen maailmaan sain lukaisemalla tutkimuksen suomalaisten naisten kokemasta lapsikaappausuhasta Suomessa. Kiinnostava kirjanen sekin, joskaan ei omaa elämääni millään tavalla (onneksi!) sivua. Toipahan uuden näkökulman tähän kulttuurien kohtaamiseen, joka nykymaailmassamme on väistämätöntä.

Todellista eskapismia olen tänä kesänä harrastanut lukemalla maailmanympäripurjedusaiheisia (sanahirviö!) kirjoja. Viimeisin lukukokemukseni, Pirkko Koskenkylän
oli tosin lajityypissään pettymys. Koskenkylän pariskunta ei suinkaan purjehdi tuulten armoilla vaan tekee matkaansa ainakin minun näkövinkkelistäni katsottuna loistojahdilla: kristallit kilahtelevat kultivoituneesti aluksen keinahdellessa ja laivan(!) kellariin (!!) mahtuvat talven takkapuiden lisäksi myös kokoontaitettavat polkupyörät sekä monenlaista muuta yleellisyysesinettä.
Kauas on pitkä matka ei harmikseni ollut kuvaus pariskunnan elämästä merellä, vaan melkoisen paperinmakuinen matkaopas Välimeren kulttuuriin ja historiaan.
Purjehduseskapismissa minua viehättää ensisijaisesti ajatus selviämisestä hyvin rajallisissa, usein vaatimattomissa ja luonnon sanelemissa olosuhteissa. Eri maiden historiaan ja kulttuuriin voin perehtyä muuallakin.

Tänä aamuna ahnehdin loppuun sähköpostiromaanin Sadistiope ja hulluhoitsu. Kirja on pamfletti, joskin melko tyylikäs sellainen. Kirja on luokiteltu fiktioksi, mutta sellaisena kirjan päähenkilöt jäävät kyllä harmillisen ontoiksi: tärkeämmäksi nousee asia - lasten hyvinvointi (pahoinvointi!) nykypäivän Suomessa. Paikoin kirjassa puhutaan sähköpostista, paikoin kirjasta - olisiko siinä ollut vielä pientä toimittamisen paikkaa? Puhutteleva teos kuitenkin, ei todellakaan jättänyt kylmäksi - luin sitä miltei tukka pystyssä ja kauhusta kakoen: kovaa on elämä tämän päivän ammattikasvattajilla.
Tästä kirjasta haluaisin kuulla mielipiteen Marielkalta - jonka haastankin nyt heti lukutalkoisiin!

Ja vielä puhutteleva lukukokemus - kirja jonka nimeä jouduin etsimällä etsimään, sillä ehdin viedä sen jo takaisin kirjastoon.
Itse asiassa ihmettelin kovasti, kun minulle tuli kirjastosta ilmoitus varatusta aineistosta: minulla ei ollut mitään mielikuvaa siitä, että olisin tällaisen teoksen varannut, ei mitään käsitystä siitä, missä edes olisin moisesta kirjasta kuullut. Ehkä jossain lukublogissa? Kalenteristani, johon merkitsen aina kiinnostavia kirjoja itselleni muistiin lainaamista varten, en löytänyt siitä mitään merkintää.
Mystillinen tuttavuus siis, mutta hieno lukukokemus siitä, mitä salaisuus perheen sisällä tekee koko perheelle.
Kim Edwards: Muisto tyttärestäni. Lukemisen arvoinen: hiljaista epätoivoa, surua, kurottautumista terveempään.

...näiden lisäksi luettuna on paljon muutakin kiinnostavaa, olen uudistanut tuttavuuksiani vanhoihin suosikkikirjailijoihini, lukenut heiltä sellaista jonka lukemisesta on jo pitkä aika - ja lukenut näitä nyt aivan eri silmällä.
Kirjakulutus on viime päivinä ollut suorastaan loistava: kirja /päivä.
Voi tätä autuutta!

Lukuvinkkejä vastaanotetaan, ja lukuhaasteita myös!