on tässä - suuria sanoja satakaksikymmentäsenttiselle.

1216707.jpg

Kävimme aamulla ilmoittamassa Isosiskon lähikouluun, Saattaen vaihdettuna.

Ilmoittautuminen alkoi tietysti virallisella papereidentäyttelyosiolla. Aiempien vuosien tapaan valitsimme jokseenkin konservatiiviset vaihtoehdot: kotikieleksi suomen ja tunnustukseksi ev-lutin. Vaikka vaihtoehtoja olisi kieltämättä ollut. (esim. hindu-arabia olisi kiehtova ajatus. Tai taolais-virolainen. Tai persia-ortodoksinen)
Papereita vastaanottanut opettaja vilkaisi kerran Isosiskoon ja totesi: "taidat olla Isoveljen sisko. Siitä ei voi erehtyä."

Sen jälkeen istuimme kymmenen minuuttia tulevan opettajan ja eskariopettajan kanssa saman pöydän ympärillä ja juttelimme. Paitsi Isosisko joka oli kauhusta kangistunut ja äänetön.
Otimme puheeksi sen, että kaikki läheiset kaverit tuntuvat olevan sillä toisella luokalla, ja ope teki siirtoehdotuksen papereihinsa.
Kotimatkalla Isosisko sai hepulin: "kun ope oli niin kiva ja just sen luokalla olis kiva olla ja kaikki ystävät on sillä toisella ja siellä on tietysti ihan tyhmä ope."
Ja mitä teinkään minä? Joka olen vannonut, että en ikinä vaadi lapsilleni erityiskohtelua vain siksi että he ovat niin fiksuja ja filmaattisia ja niin minun?
Vaadin ensin yhtä erityiskohtelua ja sitten kolmen minuutin päästä perun sen?
Tasoittakaa tie - minun lapseni tulee täältä!
Juttelin eskariopen kanssa asiasta, tietysti.
Näppituntumalta - ja itse asiassa huolimatta siitä mitä olen tästä tulevasta opettajasta kuullut - olen sitä mieltä, että hän olisi luultavasti juuri hyvä, ellei suorastaan loistava, ope Isosiskolle: niinpä minä, eskariope ja Isosisko päädyimme toistaiseksi koulun alunperin ehdottamaan ratkaisuun. Ja minä mielessäni toivon ja peukutan sen puolesta, että joku Isosiskon ystävistä siirrettäisiin tälle luokalle. Edes yksi. Tasoittakaa tie - minun lapseni tulee.

...tällä kaikellahan ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että olisin itse traumatisoitunut lapsuudessani lukuisista luokkavaihdoksista, joista kurjin oli eka- ja tokaluokkien välillä. Meidän silloinen ekaluokkamme hajotettiin kolmeen osaan. Valtaosa oppilaista siirtyi A-opettajalle, neljä oppilasta siirtyi S-opettajalle ja yksi oppilas (arvatkaa kuka) siirtyi M-opettajalle. Inhosin opettajaa, luokalla ei ollut ennestään kavereita ja seuraava siirto oli edessä taas vuoden päästä. Eikä silloin mitään saattaen vaihdettu: asia kerrottiin keväällä vanhempainillassa ja syksyllä lykättiin uuteen luokkaan, ei siinä mitään tutustumisia tarvittu.
Mutta kuten sanottua, minähän en ole traumatisoitunut, enkä ainakaan anna sen vaikuttaa siihen, millaisia toivomuksia esitän omien lasteni koulunkäynnin suhteen. Tai opettajien. Tai sen että kavereita pitäisi olla samalla luokalla.

**

Herrakerhoa tänään illalla.

**

kuva valottunut tosi huonosti. Ärsyttävää.