katselin eilen puolisilmällä telkkarista jotain juttua uusnatseista. Somat pienet vaaleapäiset tytöt helkyttelivät verisiä rasistilauluja. Puistattava ristiriita. Ja taas kerran ihmettelin, päivittelin, taivastelin sitä, miten vaarallista vanhemman fanaattisuus on lapselle. Fanaattisuus minkä tahansa asian suhteen - eihän lasta voi arvotyhjiössä kasvattaa, se on mahdotonta, ja lapsella täytyy ollakin jotain mitä vastaan taistella, minkä pohjalta sitten joskus itse rakentaa omaa maailmankuvaa... sittenkin: onpa kyse uskonnollisuudesta, politiikasta, rotuasiasta - liika fanaattisuus, vanhemman liika asialle omistautuminen on vaarallista lapselle.Ymmärrätkö? On hyvä että vanhemmalla on uskonnollinen /poliittinen /mikälie näkemys, mutta roolissaan vanhempana pitäisi jättää tilaa muillekin näkemyksille, olla ainakin tuomitsematta muita tyystin.

Esim. lapsilla oli viime vuonna tarhakaveri erittäin syvästi islaminuskoisesta perheestä, ja oli melkoista tasapainoilua yrittää selittää lapsille, mistä on kyse; miksi heidän kaverinsa ei saa tehdä tiettyjä asioita ja miksi me teemme niitä. Miksei kaveri vaikkapa koko joulukuuna ollut tarhassa, ja toisaalta miksi kaikki tarhan islamilaislapset viettivät ylimääräisiä lomapäiviä joulun jälkeen. En halunnut antaa sellaista kuvaa, että toinen uskonto olisi toista "parempi", tai toinen elämänmuoto - vaikka itse itsekseni toisinaan tämän yhden perheen ratkaisuja ihmettelinkin. Ihan sama mielestäni pätee tällaiseen rasismi-ajatteluun: jos olet aikuisena tehnyt tietoisen valinnan olla rasisti... (miten VOI joku tehdä sellaisia valintoja??Piilorasismi on tyystin eri asia.) Ei, en osaa muotoilla tätä aukottomasti ja järkevästi.

Omaa maailmankatsomustaan pitää arvostaa, ja näyttää se lapsellekin, mutta lasta ei saa valjastaa sen puolestapuhujaksi? Pitää uskoa omaan maailmankatsomukseensa niin vahvasti, ettei lasta tarvitse kokonaan eristää muusta maailmasta, niin vahvasti että lapsi voi tutustua toisenlaisiinkin maailmoihin? Miten olla yhtaikaa vahva omassa näkemyksessään ja kuitenkin avoin maailmalle?

***

Harrastettiin parisuhdeterapiaa: lapset yökylään ja me aikuiset kaksin laivalle. Joutilaisuus, vetelehtiminen vain kahdestaan - sen kummempaa ei tarvita.