monellakin tavalla. Kroppa on jumissa ja mieli on jumissa. Työnteko on jumissa.
Pohdin bloggaamisen mielekkyyttä - onhan tämä kaikenlainen kirjoittelu henkisesti virkistävää ja kelpo harrastus kaikinpuolin; mutta milloin viimeksi olen onnistunut oikeasti tuottamaan mitään uutta? Uusia ajatuksia? Uutta tekstiä? Olen urautunut kirjoittamisessani.
Samalla tavoin olen urautunut netin käytössä yleensä. Kierrän kehää samoilla sivustoilla, osaamatta löytää mitään uutta näkökulmaa.
Ja kotinurkissa vasta jumissa olenkin. Päivät pyörivät samoilla tunnelmilla ja samoilla sanoilla tunnista toiseen.

Kroppa on jumissa aina. Juilii. Panee hanttiin. Kolottaa. Muistuttaa itsestään.

Työnteko jumittaa koska ajatukset jumittavat. En osaa löytää uutta näkökulmaa, en erilaista lähestymistapaa - siitäkään huolimatta että toisinaan huomaan tekeväni jonkun asian suorastaan tyhmästi. Tajuan että homman voisi hoitaa toisinkin, ja silti teen sen vanhalla jumiutuneella tavalla.

prkl, kieltäydyn olemasta vanha.

683461.jpg

mutta silti olo on tänään vähän tämmöinen.