Joinain aikoina tapahtuu ihan liikaa. Sellaisia, asioita joiden kohdalla minun on punnittava yksityisyyden rajoja tänne kirjoittamisessa, ja omaa suhtautumistani ihan yleisesti. Omaa rooliani sekä virtuaalisten että todellisten (varsinkin näiden jälkimmäisten) ihmissuhteiden verkostossa.
On asioita joista ei voi kirjoittaa.
Silloin siirtyy jonkinlaiselle automaattiohjaukselle, pyristelee eteenpäin hetken kerrallaan. Onneksi kauhukolmikko pitää tiiviisti arjessa kiinni, onneksi herraHakkarainen on niin herraHakkarainen. Jaakko Löytty on soinut tiiviisti viime päivinä. Yöt ovat olleet pitkiä.

**

Nyt kyyhötän kotona. Ulkona sataa. Isosisko kehitteli oksennuksen viime yönä - epäilen koko juttua psyykkiseksi ennemmin kuin vatsataudiksi: typykkä päätti jo sunnuntaiaamuna ettei mene päiväkotiin. Nämä aamuthan ovat jatkuvasti olleet varsin vaikeita.
Ja koska Isosisko ei mene, ei mene Pikkusiskokaan - mikä tarkoittaa melkoisen eläväistä menoa, mähaluun mähaluun - pieniä pätkiä jonkinlaista alkeellista keskittymistä ja taas yleistä häiriköintiä. Huonosti nukutun yön jäljiltä olo on kaikkea muuta kuin valmis vastaanottamaan tätä yleistä kihinää. Nyt pikkukimuli askartelee palikkapalapelin kanssa, Isosisko tuntuu saaneen leikin alulleen - tulee vain välillä laulamaan tuttujen laulujen tahdissa.
Kyllä tämä tästä taas.

**
edit hetkistä myöhemmin. Tytöt piirtävät tyytyväisinä. Isosisko tekee pilakuvaa. "Mä teen miehelle hameen. Ennen vanhaan miehet käytti hameita. Mä teen tälle kiltin"
Pikkusisko: "ai, mä teen tädin ilman päätä. Mä teen tyhmän"
Päiväni on parempi heti!