koulupohdinnoissa olen kulutellut aikaani. Kävimme joulutodistuksen korvikkeessa, kehityskeskustelemassa Isoveljen kouluasioista. Mitään suurensuurta uutta ja maailmoja mullistavaa emme kuulleet: tietopuoli sujuu, opekin saa toisinaan valistusta. Kädentaidot voisivat sujua paremminkin: napero tekee sen mitä käsketään, vähän hengettömästi, mutta kiltisti. Vapaammissa kuvioissa kuuntelutaito katoaa. 
Vuoden päästä edessä ensimmäiset kielivalinnat - ja muut alustavat erikoistumisvalinnat. Hirmu pian siis jo. Vähän vihjailin pojalle matikkaluokan mahdollisuudesta: jos asia kiinnostaa, voisi sen pistää jo valmiiksi pohdintaan. Taideainevalinnat saamme varmasti unohtaa jo heti kättelyssä.
Samaan syssyyn pitää pohtia kouluvalintoja lisääkin: onko lähikoulu Isosiskolle oikea paikka? Typykällä on nyt vuosi aikaa kasvaa. Inhottaa sanoakin: reipastua. Kun on pieni ja herkkä, onko lähikoulun villinlännentyylinen piha se paras mahdollinen paikka? Ja mikä sitten olisi? Ei pidä väheksyä kaveripiirin merkitystä, ei myöskään opettajan merkitystä. Eikä helppoutta: lähikoulu on kuitenkin lähikoulu.

Taivas on kirkas, aurinko paistaa.

Koulupohdintoja helpottamaan sain kirjastosta Liisa Keltinkangas-Järvisen Temperamentti ja koulumenestys - varaus tuli kerrankin täydellisen oikeaan saumaan!
Iso kassillinen kirjoja muutenkin tuli taas kotiin (ja aamulla Isoveljeä otti suunnattomasti päähän, kun ei saanut jäädä kotiin lukemaan...) (iso plussa tuli opettajalta kehityskeskustelussa siitä hyvästä, että kirjastotäti tunsi pojan nimeltä. Varmaan siksi että kailotan täyttä kurkkua komentojani?)

Pikkusisko kävi eilen rokotetutkittavana. Verikoe piti ottaa. Typykkä on vihdoinkin alkanut panna hanttiin kaikille tutkijoille: "ei tehdä mitään tyhmää juttuu. Tehdään vaan kutitusjuttuu! Mua ei saa kuristaa, ei saa kuristaa! Mä en haluu" ja niin edelleen. Kaikesta huolimatta nauru - tietynlainen ylpeyskin - kurmelsivat sisälläni. Hoitajien hyssyttelylle viittaan kintaalla, ei itku ketään vahingoita ja mielipiteensä saa toki sanoa. Tai karjua. Homma tuli kuitenkin kunnolla hoidettua.
Ja mikä tahansa on parempi vaihtoehto kuin lapsi joka yrittää nukkua ohi kivuliaiden ja kiusallisten toimenpiteiden