kun joissain kommenteissa olen muka niin "ehtiväinen" tai "säpäkkä" tai ties mitä. Ovat kyllä aika loppupäästä laatusanoja joita itseeni liitän. Pikemminkin "valuva", "verkas" tai "ei-niin-tehokas" olisivat itseni valitsemia kuvauksia. Pikkusiskon sairaala-aikana ihailin hoitajia, jotka liikkuivat käytävillä aina yhtäaikaa levollisesti ja kuitenkin tehokkaasti ja päämääräisesti. Minä völjyilen siellätäällä, aloittelen yhtäsuntoista ja saan aikaiseksi toisinaan enempi toisinaan vähempi.

**

Isosiskolla oli tänään viisivuotisneuvola. Kuten odotettua, hän on kertakaikkisen erinomainen lapsi. (en mitenkään voi olla kehaisematta: lukutaito on löytymässä jo!)
Isoveli teki eilen pelissä elämänsä ensimmäisen maalin. Harmistus kun en nähnyt naperon voitonhetkeä.

**

Kummitytön mukaan olen hänen "tylsin kummi". Hänellä on "paras", "isoin", "hauskin" ja "tylsin". HerraHakkarainen on "hauskin". Ja ainoa syrjäytettävissä - en pysty kasvamaan metriä pidemmäksi /leveämmäksi vaikka yrittäisinkin, enkä voi muuttua parhaaksi. Täytyy ruveta laukomaan vitsejä vaan.
Luulen, että tässä on sellainen äiti-efekti kyseessä: paimennan pikkukimulia ihan yhtä rankalla kädellä kuin omiakin, ja äidin osa on aina tylsä. Huomaan kyllä, että tyttö on viime aikoina vierastellut ja arkaillut, mutta en tiedä, miten kuroisin kiinni tämän välimatkan. Olen yrittänyt kunnioittaa hänen arkailujaan ja jättää tilaa vierastamiselle, ehkä se on ollut vikajuttu.
Lievää alakuloutumista: en ole kovinkaan kaksinen kummi, saati vanhempi. (pinnistäpinnistä, ylös murheen alhosta!)

**

Isoveli kohtasi megakriisin: päiväkodin yöeskari on samana päivänä kuin odotettu peli, jota piti mennä katsomaan yhdessä isän ja kummin kanssa. Me vanhempina teimme yksipuolisen epäreilun päätöksen - peli jää väliin, yöeskari on tärkeämpi. Näen jo valmiiksi mielessäni kauhukuvia kentän parkkipaikalla hepulin saavasta miekkosesta, joka huutaen ja karjuen yrittää paeta autostakin.

**

apua-apua. Humanistin painajainen - verstaalle tuli uusi kopiokone. Se näyttää niin helpolta ja yksinkertaiselta ja petolliselta. Ja kuten kaikki tiedämme, kaikissa elektronisissa laitteissa on humanistitunnistin, joka aistii humanistipolon epäröimisen teknologian edessä ja menee välittömästi jumiin, katatoniseen tilaan tai laukeaa muuten vain. Tämä aparaatti kopioi vihkoja, sarjakuvia ja muita lärpäkkeitä, muistista, koneelta ja manuaalisesti. Etsin luultavasti sitä perustulostuksen näppäintä vielä juhannuksenakin. Enkä edes uskalla tulostaa enää, kun kuulin hinnan /kopio.
Ja se esittelijä on juuri sellainen lipevä kauppamies joka tostavaan hurauttaa kolmipuolisen viisitoistaniittisen vihon koneen uumenista ja taputtaa sitten sitä rakkinetta kuin uskollista heppaa. Piällysmiähen silmät loistavat - miehet ja niitten vikineet!
Ennen kuin sitä konetta saa käyttää, täytyy osallistua kahden tunnin käyttökoulutukseen! Kilttikiltti humanistien suojelupyhimys... nyt jos koskaan sinua tarvitaan. Kun tuo viisitoistaminuuttinen sai minut kiemurtelemaan sisäisen tyrskynaurun kourissa, miten selviän kahdesta tunnista?