kiltin tytön omatunto on melkoinen riippakivi ihmisessä. Ei saa ihmistä laittaa semmoisen valintatilanteen eteen, että onko kiltti tyttö ja menee töihin (vaikka töissä onkin hiljaista ja turhaa ja tulee tehtyä kaikkia omiakin juttua) vai onko kiltti tyttö ja hoitaa lapset kotona (vaikka ne eivät olekaan sairaita, korkeintaan ehkä pikkuisen sinnepäin). Tekeepä niin tai näin, soimaa omatunto, ja tekee sen asian hyvin huonosti, jonka on päättänyt tehdä.

Vein nyt sitten kuitenkin tytöt päiväkotiin. Ja tulin töihin. Ja sitten kiukuttelen (epä)kypsästi itsekseni sitä, etten jäänyt kotiin, kun kerran verstaalla ei ole mitään sen tähdellisempää juuri nyt.
Vanha kodinperu: kotiin ei jäädä sairastamaan, ellei oikeasti ole niin kipeä, ettei sängystä ylös pääse. Miksen osaa olla lempeämpi ja armeliaampi tässä(kin) asiassa?
Ketä se olisi haitannut, jos olisin pitänyt ei-terveet-ei-sairaat kimulit päivän kotona? (minua)

Päivän P.Ä.N (Pienten Ärsytysten Natinaosio)
* liian vaativa omatunto. Vaikea miellyttää
* olen keksinyt joululahjoja vain itselleni. En muille
* herrakerho illalla.
* olen niin tympiintynyt etten edes keksi mitään natistavaa. Mikä pohjanoteeraus!