Inhoan kesämökkeilyä.

Jos nyt ohitetaan se tosiasia, että aina mökkeillessä sataa, maalla on nyrkin kokoisia hyttysiä ja yksireikäinen huussi, jää silti jäljelle aika paljon riesaa. Mökkeilyyn eivät jostain syystä päde alkuunkaan normaalit vierailusäännöt.
Jos menet normaalisti kylään, saat joko istua ja seurustella, tai sitten tiedät etukäteen että nytpä on talkoot tai tehdään yhdessä ruokaa tai mitä nyt milloinkin. Mutta menepä mökille!
Jos luulet että pääset lekottelemaan riippumatossa, onkin edessäsi tuhannen työleiri, jossa isäntäväen paheksuvan otsikon yläpuolella näkyy aivan selvästi ajatuskupla: "ne luulee tulevansa tänne passattaviksi", jos taas varaat puutarharukkaset mukaan, makaakin isäntäväki röllellään riippumatoissa: "eihän tää mikään työleiri sentään ole".
Pahimmassa tapauksessa tulet kutsuttuna pahaa-aavistamattomana paikalle pientä tuliaiskassiasi kantaen. Ensimmäisenä lyödään käteen tiskiharja tai puutarharukkaset. Jääkylmässä vedessä sinkkipaljussa lillii kahden viikon astiasto "kun me ei käytetä ollenkaan kertakäyttöastioita", kasvimaata ei sitäkään ole kitketty kahteen viikkoon, mutta juuri tänään yhdessä koko suvun voimin pannaan kultaraitakurpitsa- ja perunaviljelmät kuntoon. Eikä tietenkään sovi että teet hommat omalla tavallasi, ei. "Meidän mökillä nämä kitkemispuuhat tehdään niin, että ensin kierretään kasvimaa myötäpäivään piirissä yhdessä hymisten, sitten kitketään, mutta vain oikean käden etusormea käyttäen ja rivissä edetään ainoastaan oikealta vasemmalle, ja tiskit muuten tiskataan hammasharjaa käyttäen rantavedessä samalla laulaen"
Sukulaisviidakko on sankka ja sakea. Osan olet nähnyt viimeksi vuosi sitten etkä mitenkään pysty palauttamaan mieleesi, kuka on kenenkin vävy ja mikä on sen tädin lapsenlapsen nimi. Lohdullista kyllä, nämä ihmiset jotka eivät ole sinulle edes mitään sukua, vaan niille kavereillesi jotka myöskin loisivat mökillä, tietävät kuitenkin kaikki asiasi ja vieläpä himppusen verran paremmin kuin sinä itse.
Pahimmassa tapauksessa päädyt istumaan iltapäivää pilkkoen salaattitarpeita tasakokoisiksi kuutioiksi seuranasi suvun kuuro dementikkotäti, jolla on vankka (ja kovaääninen) mielipide jokaisesta läsnäolijasta. Ja joka tietysti antaa myös pilkkomisohjeita koko ajan.
Miehille tulee pakonomainen tarve liikkua ilman paitaa ja pitää halonhakkuu-löylynlyöntikilpailuja ja anorektisen laiha teini julistaa kovaan ääneen saunassa ylipainoisen tädin kuullen, että voi kauheeta kun mä aina lihon täällä mökillä, ällöttävää.
Jos sataa, ahtaudutaan kaikki yhdessä postimerkin kokoiseen (ja kosteannihkeältä haisevaan) tupaan kokoamaan tuhannen palan palapeliä, josta puuttuu neljäsataakaksikymmentä palaa tai vaihtoehtoisesti lukemaan kaksikymmentä vuotta vanhoista valituista paloista tragediatarinoita ("Nenistään yhteenkasvaneen siiamilaiset kaksoset Matti ja Teppo pelastuivat palavasta lentokoneesta putoamalla avantoon juuri korjausleikkausta edeltävänä iltana") tai vanhoja horoskooppeja.
Jos paistaa, saunotaan ja pelataan mölkkyä myhkyräisessä ylämäessä eikä kukaan muista kuinka pisteitä lasketaan, mutta ei se haittaa koska palikat eivät kuitenkaan pysy pystyssä.
Välillä otetaan pienet yhteislaulut ja sanaleikit ja puolen tunnin välein syödään tai grillataan.

Pelkästä ajatuksesta tulee klaustrofobinen olo.