pakotin eilen koko joukkion ulos - ja luistelemaan. Isoveljellä on uudet luistimet, jotka täytyy sisäänajaa ennen koulun luistelutunteja ja tytöt täytyy saada ulos muuten vain.
Pikkusiskolla oli valtaisa stressi: kai hänkin pääsee luistelemaan.
Minulla oli valtaisa stressi: kai jostain löytyy jotkut sutimet Pikkusiskon jalkoihin.
Löysin kaapin pohjalta vanhat hokkarit, varmaan kolme numeroa liian isot, mutta päätin etten anna muotoseikkojen häiritä ja tokko tuo lapsi kuitenkaan edes luistelusta innostuu.
Tulin pääjoukon perässä - lapsista kaksi oli kentällä jo siinä vaiheessa kun itse sain itseni paikalle. Pikkusiskoa juuri nostettiin kopista jäälle. Aluksi typykkä oli kankea ja horjuva, kainaloista kannateltava. Isosisko meni melkoisen hyvin, Isoveljestä näkyi toisinaan keltaisen haalarin lievettä jossain kaarteessa. Ylempien luokkien tytöt kävivät vähän keimailemassa Isoveljelle.
Suunnilleen puolituntisen luistelun päätteeksi Pikkusisko suti jo pienen hetken itsekseenkin(noin 20 cm ja muutaman sekunnin), tuetta - ja minä kun olin epäillyt koko projektin kannattavuutta.

Tämän viikon eväspolitiikka on ollut harvinaisen onnistunutta: joka päivälle on löytynyt einettä suoraan kotoa.
Eilen innostuin pyöräyttämään leipätaikinasta muutaman pikkupatongin eväsleiviksi - hätinä maltan nyt odottaa, että pääsen rouskuttelemaan niin hienoa leipääni. Täytinkin sitä todellisella epä-minämäisellä pieteetillä, väliin tuli kaikenlaista herkkua. Ja keittoakin on.

1/3 lapsista on tänään ilmoitettu esiopetukseen. 1/3 lapsista täytyy tänään viedä hammaslääkäriin. Nyt ei huvita mikään muu kuin se eväsleipä.