visiteerasimme eilen herraHakkaraisen kanssa Pääkaupunkiseudulla. Tai siis Pääkaupungilla /-ssa, ihan miten vain. Älkää vain kertoko kauhukolmikolle, että kävimme kävelemässä Korkeasaaressa ilman heitä - harraHakkaraisen ystävillä kun on pikkuinen poikanen, joka katseli silmät ymmyrskäisinä eläimiä sillä aikaa kun me aikuiset jaarittelimme aikuisten asioitamme. Vaikka olinkin murheissani kauhukolmikon puolesta, kun eivät päässeet eläintarhaan, olen myös tyytyväinen. Jos ihanaiseni olisivat olleet mukasalla, olisi meno ollut paljon mutkikkaampaa - erilaisten syömisten vessakäyntien ja väsykiukkukohtausten katkomaa retkeilyä, jossa ei olisi ollut sijaa aikuiselle oleilulle. On huomattavasti helpompaa aikuistella yhden kuin neljän lapsen kanssa.
Perjantaina kauhukolmikko pääsee kuitenkin retkeilemään meidän kanssamme.

Kiukuttelin kotona ainakin tunnin töihintulosta. Kun olen sopinut että kerran viikossa käyn täällä nakuttelemassa pakolliset numerot ja säästän tekemäni tunnit syksyn vapaiksi. Kiukuteltuani tulin tänne ja totesin, että töitä olikin poikkeuksellisen vähän. Tein ne. Nyt teen omiani. Ja menen sitten kaupungille etsimään housuja ja kenkiä ja mitä vain mukavannäköisiä vaatekappaleita varteni verhoksi.
Olen liki ekstaattisessa tilassa kun aamupäivällä ruokakauppareissulla löysin kelvollisen jakkutakin kesä- ja sisäkäyttöön. Ties vaikka löytäisin vielä housutkin. Tai jotain muuta mitä olen koko kevään etsiskellyt. Tarkkaa puuhaa tämä vaatteidenkin valinta. Täytyy pohtia, mitä voi pitää työympyröissä: imago + herrakerho + lähes tuskallisen lämmin toimistotila asettaa joltisiakin vaatimuksia vaateparsille. Ja oma mukavuudenhalu + pihiys vaateasioissa tasapainottaa vaakaa mukavanlaisesti. Asiallisrentoviileänjoustavansporttisnaisellisletkeä on oleva tuleva pukeutumistyylini.