käsiloma jatkuu edelleen, vaikka käpälä onkin jo melkoisen paljon paremmassa kunnossa. Pientä haparointia sellaisissa asioissa kuin suuhun ylettyminen ja osuminen, hiustenpesusta puhumattakaan. Ja käpälän mukanaroikottamisesta: se kun ei vielä oikene suoraksi. Enimmän osan aikaa kannankin sitä mukanani roikottimessa.
Tänään maailmalta kotiuduttuani kieputin tukisiteen irti, vaikka siitä tuleekin sellainen olo, että käsi lentää kohta omia aikoja tiehensä. Mutta kun sen alle on ilmestynyt inhottavasti kutiseva hiki-ihottuma.
Näppikselle käsi sentään ylettyy jo ihan mukavasti, kunhan ei tee hätiköityjä liikkeitä.
Tohtoritäti jatkoi ystävällisesti käsilomaa vielä viikolla, vaikka ehkä muutama päiväkin olisi riittänyt.

Tuntuu kummallisen kiireiseltä olla sairaslomalla. Ei millään tahdo aika riittää kaikkeen siihen lepäämiseen, joka pitäisi ehtiä suorittamaan ennen loman loppumista.