mielialat ja tunnelmat vaihtelevat sietämättömästi. Eilen olin koko päivän aivan raivohullu, melkein puraisin aamupalalla lasta käsivarresta kun se tunkeutui reviirilleni ja illan suussa odottelin vain sitä että saadaan naperot pehkuun. Raivo kääntyi alakuloon ja itsesääliin, joka luonnollisesti kulminoituu ylenpalttiseen murehtimiseen mistä tahansa asiasta.
Tämä päivä taas on ollut positiivinen ja valoisa.
Ota sitten tästäkin selvää.
Jotenkin nämä tunnelmat liittyvät päänsärkyyn ja johonkin muuhunkin, jota en ole vielä tavoittanut. Päänsärky ja alakulo kuuluvat yhteen. Raivoa seuraa alakulo. Hyvää mieltä väistämätön pudotus joko raivoon tai päänsärkyyn.
Missä on vika? Mikä ei ole tasapainossa?
Se ei johdu mistään ulkoisesta, joku minussa ei ole kunnossa. Kävellessä tuntuu siltä että sisäinen rytmini on kadonnut, parhaimmillaankin kävely on työlästä paarustamista eteenpäin, tuntuu siltä kuin jalat eivät kuuntelisi sitä mitä niiden on käsketty tehdä.
En usko että olen sairas.
Mutta voisin uskoa sekaantuneeseen biorytmiin.

Mitä on onnellisuus?
Omat murheeni ovat maailman pienimpiä, ohimeneväisiä. Mutta silti, mitä oikeastaan on onnellisuus?
Ennen kaikkea se on tietoisuutta, tietyssä mielessä onnellisuus on päätös.
Ei hampaat irvessä yrittämistä, ei läpi harmaan kiven menemistä eikä toisen posken kääntämistä. Onnellisuus - minulle ja minusta - on tietoisuutta siitä, että minulla on kaikkea mitä tarvitsen, että olen siellä missä haluan olla, oikeiden ihmisten kanssa. Tasapainoa, täyttymystä, täyteyttä.
Se on hengittämään pysähtymistä, sitä että vetää henkeä pallean pohjaan asti ja tuntee että tässä on kaikki.
Liian helposti se katoaa arjessa.
Päivät valuvat tasaisina ja toistensa kaltaisina aamusta iltaan ja illasta aamuun.
Juuri siksi raivohulluuteni ja alakuloisuuteni ärsyttävät, ällistyttävät ja harmittavat suunnattomasti. Minulla on kaikkea mitä tarvitsen, riittävästi, ja ympärilläni on oikeita ihmisiä. Siksi ihmettelen mielialojani - ne elävät jotain minusta riippumatonta, omaa elämäänsä.

**

Tänään on ehdittävä yhtä ja toista: on käytävä hakemassa ohjeet omiin labratesteihin. On piukahdettava pikaisesti päiväkodin perinteisessä naisten illassa, sillä tuetaan kevätretkeä. On mentävä kuuntelemaan naisten päivän luentoa.
On muistettava olla onnellinen.
Koska siihen on syytä.