tänä aamuna on herrakerholaisia lapannut täällä enemmältkin. Tuorein delegaatio poistui juuri piirrettyään tunnin verran jotain taistelukarttoja ja riekuttuaan kilpaa asiasta josta ilmeisesti noin periaatteessa olivat yksimielisiä. Mielenkiintoista.
Yritin piilotella valtaisaa hihityksentarvetta teeskentelemällä tosiahkeraa työntekijää. Mutta sisäisesti hykerrytti kyllä useamminkin kuin kerran.
Yksi paappa justiinsa tuli kahville, nuori kaveri tuli hakemaan tavaraa ja kaiken taustalla häärii remppareiska sellainen jättisuuri porakone hyppysissään.
Ja huomasin vasta nyt, että näköalani on peitetty upouusilla verhoilla. Voihan rähnä! Tähän asti iloa päivään on tuonut ohikulkijoiden pällistely ja näyteikkunassa keikistely. Täytyy katsoa, miten verho toimii, että näkisi edes vähän ulos.

Jämähdin eilen myöhäisillalla telkkarin eteen: ensin katselin poliisidokumenttia ja sen jälkeen vielä hetken FST:n islam-aiheista ohjelmaa. Poliisidokumentti oli niin sydäntäsärkevä - ei ole helppo ammatti se. Niin kuin joku poliiseista dokumentissa itsekin sanoi: "tää on luonnonvastainen ammatti, tässä kajotaan ihmisen perusoikeuksiin. ei tällasta kuuluis olla olemassakaan"
Pikkusisko kävi kesken dokumentin vessassa ja tipsutti sen jälkeen kiltisti omaan sänkyyn. Sanoin, että äiti ja isä valvovat vielä vähän.
Seuraavan kerran nähtiin aamulla keittiössä, jonne unisilmäinen pikkutyttö hoiperteli ja kysyi ensimmäisenä "äiti etkö sä mee ollenkaan nukkumaan". Ei meinannut millään typykkä uskoa, että yö oli jo mennyt ja kokonaan omassa sängyssä.

Tyttöjen päiväkodissa oli joulujuhla (tai puurojuhla). Vaikka toisaalta olen sitä mieltä, että meikäläiseen joulujuhlaan kuuluu myös seimi-elementti, oli tänä vuonna tehty myönnytys ja juhla pilkottu kahteen osaan. Eilen vietettiin uskonnollinen osio, ja tänään jatkettiin tottutouhuilla. Ehkä se sitten on sopiva kompromissi. Sittenkin pari lasta boikotoi myös tämän päivän juhlaa - toinen lapsista on kuulemma koko kuukauden poissa hoidosta joulun takia.

Pävän pakollinen Pienten Ärsytysten Natinaosio:
Sataa taas vettä.
Tänään on Lucian päivä - valon ja ilon juhla. Piti leipoa eilen lussepullia, mutta keittiön kaaos pakotti tarttumaan pölyrättiin pullataikinan sijaan. Ehkä sitten tänään?
Taas sataa vettä.
Pieneksi käyvät ihmisen toiveet: en enää odota valkeaa joulua, olisipa edes vähän kuuraa maassa ja pikkupakkanen. Tai edes poutasää.
Vettä sataa taas.
Ihana olkalaukku-selkäreppuni hajosi. Pitäisi löytää uusi veska tilalle. Tajusin, etten taida haluta olkalaukkua - on niin mukavaa kun kädet ovat vapaana.

Oho, kaksi poliisiautoa ujelsi ohitse. Mistäs nyt tuulee?