noniin. Joulupaniikki iski.
Katselin kalenteriani (ei joulu-) ja totesin, että siihen on enää alle kolme viikkoa aikaa.
Alle kolme viikkoa (muppetshowmaista kiekumista, pään tutinaa ja käsien vispausta)! Alle kolme viikkoa aikaa löytää lahko, joka ei vietä joulua ja joka huolii meidät jäsenikseen ja onnistuu vielä siinä ajassa vakuuttamaan lapsetkin siitä, että joulunvietto on silkkaa kauhua.
Tai vaihtoehtoisesti alle kolme viikkoa aikaa keksiä lahjoja, lähettää kortteja, metsästää sika ja laittaa ämpärikaupalla ruokaa, koristella kuusia ja seiniä ja siivota. Ja kuulkaa, nyt ei yhtään lohduta se marttaliiton ohje: "siivoa komerosi vain siinä tapauksessa että aiot viettää joulusi siellä". Voisin siivota jonkun kompukan ja vetäytyä sinne hiljaiseen joulunviettoon.

Kyllä minä oikeasti tiedän että se tulee: vähemmälläkin riehumisella, yhtä riemukkaasti silti.
Olisin voinut itkeä ämpärikaupalla kun kimulit eilen aamulla istuivat lastenhuoneessa Pikkusiskon sängynlaidalla Lasten virsi -kirja edessää (Pikkusiskolla levyn kansilehtinen) ja hoilasivat täyttä kurkkua levyn säestyksellä Hoosiannaa. Ja heti perään meidän yhteisen suosikkijoululaulumme "Kerran vielä syttyy valo pimeään" (sen nimi on muuten Profeetan ennustus). Välillä joukossa kuului Isoveljenkin epätarkka ja painokas ääni.

Onkohan minulla prejuleaaninen depressio?

**

Tänään mennään katsomaan Isosiskon tanssiesitystä isoon saliin. Voi sitä kimulia! Niin arka ja herkkä muuten, mutta palo estradeille on suuri. Liekö minun, tätinsä vai isoisänsä peruja, vai onko häneen kerrostunut meidän kaikkien yhteinen ramppikuume?
Jännityksellä odotan, mitä Isoveli päättää, hänhän aloitti tanssiharrastuksen melkoisella innolla, mutta totesi pian, ettei se ole hänen lajinsa. Sitkeästi - lievästi painostettuna - on käynyt tunneilla loppuun asti. Tänä aamuna kysyin, millä mielellä esitykseen. Ei kovin hyvällä kuulemma.
Lupasimme herraHakkaraisen kanssa, että pakko ei ole esiintyä, jos siitä ei pidä. Harrastus on nyt hoidettu sopimuksen mukaisesti loppuun. Nyt hän voi itse valita, onko rohkea ja urhea ja käy vielä lavallakin, vai jättääkö väliin.
Veikkaan jälkimmäistä. Jalkapallokaan ei maistunut viikonloppuna.
Taidamme kaikki olla vähän alavireessä ja ärtyisiä.
Paitsi Pikkusisko joka kimmahtelee nurkasta toiseen kuin superpallon ja jojon pelottava risteytys.

**

Esitiedot: potilas vispaa käsiään muppetshowmaisesti, kiekuu ja vetkuttaa päätään. Ei muuten mainittavaa.
Oireet: potilas valittaa joulupaniikkia. Liikuttuu kohtuuttoman paljon ja tiuhaan joululauluista, joulujuhlien ajattelemisesta, lastensa katselemisesta ja yleensä melkein mistä vain. Potilas on ärtyisä ja aikaansaamaton. Puhuu liikaa väärissä kohdissa. Ei tee mitään vaikka pitäisi.
Dg: x1 joulupaniikkis essentialis, x2 depressionis prejuleanis, x2.1 depressionis carolis juleanis,
Hoito: potilas koettaa nyt vain kestää. Tauti talttuu yleensä joulu (jule-) ajan mentyä, pientä toipumista pitäisi näkyä kolmen viikon sisään. Uudet kontrollit, mikäli tilanteessa ei tapahdu muutoksia.
hoit.lääk. puoskari m.