Minuun on kasvatettu (kiitos äiti!) sellainen uskomus, että ruuanlaitto, leipominen, kaikkinainen keittiöhääräily, on suunnattoman hankalaa, rasittavaa, vaivalloista eikä missään nimessä vaivan arvoista. Tästä syystä varmaan varsinkin leipomisesta on tullut likipitäen pakkomielle.Äiti leipoi joskus pulla ja sämpylää, mustikkapiirakoita ja kakkujakin, ei siitä ole kyse. Mutta hän teki sitä aina hartiavoimin, työläästi ja siihen sävyyn, että pieleen menee tämäkin taas kerran. Hänen sämpylänsä olivat pieniä, grahamjauhoista vähän kitkeriä, mutta ihania tuoreina.Voi suli niiden sisään. Niitä hän leipoi vain sellaisina viikonloppuina, jolloin kaupat olivat monta päivää kiinni ja tuore leipä loppui kertakaikkiaan. Seuraavana aamuna ne olivat ihan kivikovia ja kuivia - niitä säilytettiin avonaisessa kulhossa keittiön apupöydällä. 

Minä leivon leipää joka toinen päivä. Vieläkin, jokaisen onnistuneen pellillisen jälkeen tunnen suunnatonta tyytyväisyyttä siitä, että osaan. Että leipätaikinan voi tehdä ruuanlaiton lomassa, eikä se oikeastaan vie aikaa juuri lainkaan. Olen tyytyväinen siitä, että useimpina kertoina onnistun. Että leipäni on hyvää, pehmeää, maistuvaa. Isoveli hönkäisi juuri: "äiti sun leipä on maailman parasta!"


Vielä ihanampaa on osata leipoa pikkuleipiä. Äiti ei tehnyt niitä kai koskaan. Olen yrittänyt ja yrittänyt opetella sitä, ja nyt: taivaalle kiitos Kaarina Roinisesta! (ja myös anopin surruttimesta - monitoimikoneesta joka kotiutui meille pari vuotta sitten) Olen löytänyt rouskuvan, maukkaan pikkuleivän perusohjeen, sellaisen kun mummon vaniljaiset haarukkaleivät. 
Toivottavasti muistan määrät oikein: 200g rasvaa, 1 dl sokeria, 1 kananmuna, 4 dl vehäjauhoja, 2 tl leivinjauhetta, 1 tl vanilliinisokeria - itse lisään tähän vielä noin desin verran wienernougat-mursketta.


Tuotokseni - leivät, kakut, piirakat, mitkä leipomukset tahansa - näyttävät harrastelijamaisilta, ne venyvät ja vanuvat, pullistuvat aivan oman elämänsä mukaan, mutta ne maistuvat siltä, miltä ne Roinisen kirjan kuvissa näyttävät. Osaaminen on ihanaa. Tyydytystä tuottavaa.

**

Pitäisiköhän käydä hakemassa Pikkusiskolle vesirokko naapurista?