olin viikonloppuna töissä. Aurinko paistoi.
Naama on punaruskea, lukuunottamatta aurinkolaseista jääneitä rinkuloita. Olen punahuuhkaja. Ja punaniska.
Kummallista kyllä, sandaaleissa olleet jalkapöydät vain ruskettuivat kauniisti.
Vielä kummallisempaa on se, että sekä naamassa että niskassa oli aurinkorasvaa. Ja vielä vielä kummallisempaa on se, että olen koko päivän seissyt selkä aurinkoon: silti naama on nauttinut uv-säteilystä eniten.
Kyllä riitti kavereilla nauramista.
Viikonloppu meni siis töissä. Kaikkeen sitä joutuu.

*

Tänään vaihtelevaisempaa työohjelmaa, työ2 pomo käskee, minä hyppään.
Ja UPM nakitti kiinnostavaan projektiin syksyksi.

ei ihan huono aamu. (vaikka parempiakin on nähty.)