verstaalla on painostavan hiljaista. UPM on saanut huonoja uutisia, puhelin pirisee tämän tästä ja UPM huokailee.
Minä puolestani olen kohtisiltään lähdössä työ2:n rientoihin, veska täynnä monisteita ja lippulappusia.
Tekisi mieleni lähettää UPM kotiin huokailemaan.

*

Viikonloppuna töitä: seminaari maailmalla. Takaisin tullaan toivottavasti intoa puhkuen ja uusia ideoita uhkuen.
Hitusen ottaa päähän: viikonloppuja on niin harvassa - ja viime viikonloppuna oli hraHakkarainen töissä.

*

Eilinen kirjoitukseni, ajatus yhdessä hiljalleen vanhenemisesta, sai minut koko loppupäiväksi hyvälle tuulelle. Siihen päälle kuuntelin vielä töissä hiljaisena hetkenä Semmareita: toistaiseksi vielä levyltä löytymätön Kuuletko nainen on tämänhetkinen suosikkini. "Vielä jatkuuko arkemme arvaamaton, jonka tahtoon me niin taivuttiin?"

Tässä aamussa ei mitään ihmeempää, paitsi että olen sopinut lounastreffit hraHakkaraisen kanssa ennen työkeikkaani. Se vasta mieltä lämmittääkin!