uusi systeemi tök-tök-tökkii. Ja koska sillä on niin rasittavaa tehdä töitä, lykkään tietysti vimeiseen asti sen käyttöä, olen aloittaessani jo valmiiksi kiukkuinen ja kärsimätön, enkä tietenkään saa mitään tehtyä niin kuin pitäisi.
Jos tilanteesta hakemalla hakee jotain positiivista, niin riemastuttavan kiukkuisia sähköpostiviestejä sinkoilee ympäriinsä. Muutama muukin työläinen on uuteen työvälineeseensä pettynyt - yhteinen riesa yhdistää kummasti. (onneksi on vertaistuki!)

*

Lapset pari päivää sitten ruokapöydässä: "älä sure äiti, kaikilla vanhoilla ihmisillä on tosi paljon harmaita hiuksia!"
Siinä vaiheessa teki mieleni painaa vanha harmaantunut pääni soppalautaselle ja itkeä kovin kovasti.

*

Pikkusisko on löytänyt itsestään filosofin: "äiti, miksi minä olen minä? Miten te voitte tietää että minä olen minä?"
Kysymys esitetään luonnollisesti hetkellä, jolloin hraHakkarainen on salkkuineen ryntäämässä ovesta ulos ja minä yritän epätoivoisesti putsata kissanvessoja, kammata hiuksia, meikata, pukeutua ja hoputtaa lapsia pukeutumaan.
"Mikset sä osaa vastata? Kuuntele!"