poden turnauskrapulaa. Ja voin vakuuttaa, että alkoholilla on hyvin vähän, jos lainkaan, osuutta tähän asiaintilaan. Sormet ovat tönkeröt, oikea nilkka on turvoksissa, lihaksissa juilii, nestevaje on valtaisa, keskittymiskyky on nollassa: olen enimmäkseen yrittänyt tehdä työtä ja suurimman osan tästä yritteliäästä ajasta olen korjannut aikaansaamiani virheitä. Tuskaannuin lopulta niin, että päädyin ratkaisuun joka sisälsi imurin, mopin ja vessaharjan.
Onpahan raikas tapa aloittaa työviikko.
(Mahdollinen) tuleva pomo on tulossa palaveeraamaan yksityiskohdista Piällysmiähen kanssa. Minä oon kohta kahden duunin loukussa.

Olen kelvoton äiti. Sydämestä puristi rautaisella kouralla kun vein kippuraan painuneen, niiskuttavan Pikkusiskon ja jännityksestä pikkuvanhaksi muuttuneen Isosiskon tänään broilerihautomoon. Sanotaan mitä tahansa: siinä vanhassa, yhden ryhmän päiväkodissa oli tunnelmaa. Vaikka sitten lelut olivatkin suoraan tarhan perustamisvuodelta.
Kävelin hiljalleen kotiinpäin, nieleskelin, laskeskelin kuinka paljon aikaisemmin pitää ruveta heräämään että saadaan oikeasti pyörät pyörimään. Lähdin töihin, ja haljusta surullisesta huolimatta, tunsin oloni myös vapaaksi.
Kesä on sitten kai ohi.
Suunnittelimme jo perjantaina, että tänään juhlitaan. Tehdään kakku, syödään karkkia ja katsotaan Peppi Pitkätossua dvd:ltä. Lapset olivat liikuttavan yksimielisiä juhlan sisällöstä.

Turnaus sujui muuten hyvin: päästiin omillemme, saatiin vähän kassaankin ja oli pääosin hauskaa. Me buffet-äidit päätimme porukalla, että omien viimeinen peli katsotaan, ja kannustetaankin kunnolla. Siellä seisoimme rivissä kentän laidalla, jätimme isät myyntihommiin. Huusimme ja hurrasimme koko ajan, kurkut käheiksi ja hakkasimme kämmenet helliksi. Kun katsomaan oli vielä tullut väkeä lähitaloista, oli ilmassa suorastaan urheilujuhlan tuntua. Ja kyyneleet silmissä, käsivarret kananlihalla meillä kaikilla. Siinä pelissä oli vauhtia ja taistelua. (meidän Tiikerit eivät voittaneet yhtään peliä koko turnauksessa. Kaikki olivat loistavalla tuulella. Kertoo kaiken tarpeellisen pienten ihmisten maailmankuvasta!)
Isoveli palkittiin jo toisena vuonna peräkkäin oman joukkueensa tsempparipelaajana. (minä olin niin ylpeä, että meinasin ihan tikahtua!)

Illalla mentiin vielä kirkkoon: Kummikimuli siunattiin koulutielle. Viime tingassa livahdimme takimmaiseen penkkiin, pölyisinä koko porukka. Kummikimuli istui eturivissä. Kun pappi kysyi onko täällä vanhempia, isovanhempia, kummeja - pyörähti pieni tytönpää meihin päin ja hymyili aurinkoisesti.
Turvallista matkaa sinulle pieni...
(itkin minä sielläkin - minusta on tiivisteet ihan poissa)

Tyätynee taas jaktaa töyntekoa ja kaiikien niiden vrheiden korjaamista, jota olen sanut akaan. Muuallakin kuin tässä tekstissä.