Henkilökuva – kirjoituskurssilla annettiin tehtäväksi henkilökuvan kirjoittaminen. Henkilökuvassa pitäisi ilmiselvästi olla syyläleukainen kumara mummo tai synkeä palavasilmäinen liehutukkainen saarnaaja, jota kaikki pelkäsivät tai kylähullu, joka oli lapsena nero, mutta putosi viisivuotiaana kaivoon eikä koskaan enää palautunut ennalleen. Henkilökuvaus pitäisi selvästi kirjoittaa suuresta persoonasta.

En ole ikinä tavannut väkäleukaista syylämummoa enkä palavasilmäistä saarnaajaa. Enkä ole asunut kylässä.

Istuin bussissa ja pohdiskelin henkilökuvausta, mummoa ja saarnaajaa ja kylähullua, joita en tunne. Äkkiä tarina alkaa kolkutella ja tiedän, kenestä haluan kirjoittaa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

*

Isosiskolla on siirtymävaihevaikeuksia. Aamulla typykkä istuu sukka kädessään ja höpöttää. Kun pitäisi pukea, neiti heittäytyy spaghetiksi eikä osaa vetää paitaa päänsä yli. Tarhasta kotiin tyttö kävelee iloisesti ja höpötellen, mutta saman tien kun päästään kotiovesta sisälle, kädet alkavat viistää maata ja tyttö leviää lattialle kuin löysä räkä. Eikä riisu. Eikä pese käsiään.

Pikkusiskolla on itteitte –vaihe. Hän pukee itteitte. Eli juoksentelee ympäriinsä milloin mikäkin vaatekappale käsissään ja huutaa villisti jos joku uskaltautuu tarjoamaan apuaan. Aamut kestävät toivottoman pitkään: se joka tarvitsisi apua ei huoli sitä, ja se jonka jo pitäisi osata itse makaa puoliksi sohvapöydän alla umpimielinen ilme kasvoillaan. Meillä on kaksi viikkoa (joista toinen ollaan lomalla) aikaa saada aamubaletti tanssahtelemaan synkronoidusti.