Viime yönä meinasi mennä yöunet. Olin liian ahkera taas eilen illalla. Tai liian kiltti.

Jalkapallotyttöjen harjoituksissa minun piti viileästi istua ja katsella sivusta, miten typykät pyörivät palloinensa. Kerrankin laitoin ihan tavalliset arkivaatteet päälle ja nappasin vielä käsiveskankin mukaan normaalin sälä-ja-roipe-pakaasin sijaan.
Ja enkös yhtäkkiä huomannut seisovani kentällä pilli kädessä!

Muutamassa minuutissa sain kelpo hien, liikkumaton kun olen, ja kun sitten olin makeanpunainen, olikin aika lähteä vanhempainyhdistyksen kokoukseen.
Yhdistyksessä kiehuu ja kuohuu.
Avasin suuni.
Ja enkös yhtäkkiä huomannut olevani varapuheenjohtaja. Puheenjohtaja ilmoitti samassa kokouksessa jättävänsä tehtävänsä.

En oikein tiedä, mitä ajatella.
Joten en siis ajattele.
Itse asiassa käytän valtaisan määrän energiaa ollakseni ajattelematta.

Kaikkeen sitä ajautuu.

*

Aamulla bussissa meinasin saada karjuhuutoraivarin. Takapenkin teiniviikset katsoivat pakkomielteiseksi oikeudekseen soittaa tavattoman huonoa, monotonista ja rivosanaista räppiä täydellä teholla jostain ammuvainaanaikaisesta särisevästä aparaatista.

Sisäinen aikuiseni varoitti minua puuttumasta asiaan millään tavalla: haistattelut, huutelut ja entistä kovaäänisempi soitanta olisivat vain nostaneet verenpaineeni vaarallisiin lukemiin. Parempi siis kiehua hiljaa itsekseen - ja kirjoittaa sitten kiukkuisia sanoja myöhemmin päivällä sähköisiin viestimiin.

Olen liian kiltti puuttuakseni asioihin, joihin oikeastaan pitäisi puuttua.

*