naperot tulivat eilen aivan täpinöissään kotiin: "äitiäiti, arvaa mitä meillä oli tänään tarhassa?! Hammashoitaja kertomassa hampaiden harjauksesta!"
ajattelin että jee! Seitkytlukuinen lapsenvalitusaika rymisti aivokoppaan - riemu revitään oppimisesta. Vakavista asioista! Tosielämästä!
Oikeasti olen sitä mieltä, että hyvä kun saavat opastusta, ehkä se lasten vilpittömän innostunut asenne oli huvittava.

Toisaalta tuli mieleen alakouluajat. Kuulun sellaiseen sukupolveen sellaisessa kaupungissa, jossa hammashuoltoon panostettiin tarmokkaasti. Hammasharjoja säilytettiin hammasharjatelineessä luokan takana, pojille vihreät, tytöille punaiset, kotelossa maalarinteippiin kirjoitettuna oma nimi. Kerran kuussa tai kerran muussa (en muista) kouluun tuli pieniharmaa hammashoitajatäti sinisessä takissa jättimäistä harjaa heilutellen ja tekohampaita louskautellen. Koko luokka passitettiin kahdessa vuorossa tyttöjen vessaan harjaamaan hampaitaan. Täti nojasi lavuaariin harmaankalpeana, maantienvärinen isopermanenttinen tukka rapsuttelun tahdissa tutajaten ja apatttisen monotonisella äänellä opasti: "alhaalta oikealta sisäpinnasta käännetään harjat ja pestään etuhampaat ylhäältä vasemmalta ulkopinnasta". Kaksi minuuttia. Sen jälkeen purskuteltiin ällöttävän mauttomanmakuista fluorilillinkiä minuutin. Tuntiin ei saanut syödä eikä juoda. Kieltä alkoi aina kirvellä sen jälkeen.

Tajusin vasta nyt, että sen tädin ammatillinen ura oli luultavasti sitä: koulusta toiseen, luokasta toiseen alhaaltaoikealtaulkopinnasta. Ei ihme että oli niin apaattinen ja saavuttamaton.
Kai siinä touhussa jokin ajatuskin oli, mutta ei se lähentänyt minua mitenkään hammashuoltajiin.

Ekaluokallakin oli valistusta. Laulettiin porsaitaäidin sävelellä: "hampaita heikin oomme kaikki" ja "heikki se meitä usein harjaa".
ja hygieniakasvatusta laulun muodossa oli myös:" harjaan hampaat useammin, leikkaan kynnet ahkerammin", opettaja ylinnä vanhenevan naisen sopraanolla. En muista siitä laulusta mitään muuta. Nykypäivään osa noista valistuksellisista lauluista on ilman muuta poliittisesti epäkorrekteja, niin kuin vaikka se "isälle työ, äidille työ on hyvin tärkeää. Heille se on tarpeellinen jotta perhe syö. Työtä työtä työtä tehdään jotta jotta leipää syödään, työ ihmisen tuo tekijälleen mielen niin iloisen" - ei kai sitä enää saa laulattaa, leipäjonojen ja pätkätöiden aikakaudella.